Tein taannoin rouheat villasukat. Aikani niitä nurkissa pyöritteltyäni, huomasin niiden olevan isoäidin jalkoihin sopivat. Lähes muinaismuistoksi jäänyt sukkien jarrupohja-aine pääsi viimein kokeiluun.
Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä vaikka hyvin alkoikin. Jarrumössöä oli kyllä suhteellisen helppo puristaa, kunhan ensin osasi leikata suuaukon sopivan kokoiseksi. Punainen aine oli aluksi vaaleanpunaista ja muuttui kirkaanpunaiseksi kuivuessaan. Lopputulos miellytti aluksi. Mutta vain aluksi.
Rouhea sukka ja viivamainen jarruaine eivät ehkä olleetkaan paras mahdollinen pari. Paikoitellen teksti leijailee irti sukasta ja irtoaisi, ellei teksti olisi katkeamatonta kaunokirjoitusta. Yritin myöhemmin paikkailla hommaa lisäämällä jarrumössöä kriittisiin kohtiin. Jotenkuten onnistui, mutta ei nyt ihan priimaa tällä kertaa tullut. Pullokin meni tukkoon ja mössö ryöpsähteli ulos hallitsemattomasti.
Sukat ovat käytössä ja käyttäjä ei ole kehdannut valittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti