Puikkomaisterin sukkakirjasta kokeiltua

Vuosi sitten sain lahjaksi Puikkomaisterin sukkakirjan. Se oli toivelahja. Toivoin siis itselle haasteita ja niitä sain. Kaupan päälle silmäniloa, olen selannut kirjan kannesta kanteen kymmeniä kertoja.

Neulekirjat noin yleisesti eivät ole toivelistalla. Ne ovat vähän kuin keittokirjat, yhdestä kirjasta yksi toteutus ja saman löytäisi netistä. Puikkomaisterin sukkakirja kuitenkin oli poikkeuksellisen houkutteleva. Ja kotimainen. Se on tärkeää, sillä käännöskirjoissa neuleohjeet muuttuvat joskus ihan oudoiksi.

Neulekirjan tekeminen ei varmastikaan ole mitään helppoa. Vaikka kuinka tarkastaisi, virheitä ja epäloogisuuksia eksyy joukkoon. Jotain pieniä juttuja oli tässäkin kirjassa havaittavissa, en niitä nyt enää muista. Mutta kirja onkin "tarkoitettu tosineulojille" eikä siksi jokaista mutkaa tarvitse selittää. Pärjäsin :)

Neulekuviot toimivat Puikkomaisterin kirjassa hyvin. Jotkut ruudukot olisivat voineet erottua paremmin, sillä välillä oli vaikea laskea silmukoiden määrää.

Aivan ekana halusin tehdä itselleni Loistavat niityt. Koska ohjeen mukaista Handun lankaa ei lähikaupoissani myydä, käytin Pirkkalankaa. Olin jo etukäteen surullinen pohjien tulevasta rikkoontumisesta, joten päätinkin tehdä säärystimet. Ovat sitten pitkäikäisemmät.

Toinen ohje, jota kokeilin oli Marjut. Oikein kiva kuvio, teen varmasti toistekin. Langoissa taas sovelsin. Käytin Regiaa sekä kaksiväristä Kirjopirkkaa.

Kolmas kokeilu, Ohdake. Päätin käyttää Loistavat niityt -säärystimistä jääneitä lankoja. Purkuun meni. En saanut kantapäästä istuvaa, en sitten millään. Palasin vanhaan tuttuun tyyliini, tavalliseen vahvistettuun kantapäähän. Varren kuvion jälkeen keksin kaikkea muuta. Mutta mitä, siitä luette joskus toiste. Nyt on toinen pari vielä puikoilla.

Loistavat niityt

Marjut

Ohdake
Kantapää meni lopulta purkuun. Jotain aivan muuta tulossa tilalle.

Vihaiset jalat

Hupsista. Venähti päivitysväli aika pitkäksi. Ei selityksiä, ei vaan ole huvittanut.
---
Pikkuystävien jalat palelivat, ja saamani puhelun perusteella vain angripöörssit voivat niitä lämmittää. Tilaus oli aluksi selkeä: toiselle punainen lintu, toiselle keltainen. Lisätoiveena oli muunmuassa että sukissa linnut rikkovat niitä rakennelmia. Ei kun googlaamaan virikkeitä.

No aivan aluksi oli myönnettävä, että minun tekemissä sukissa linnut eivät riko minkäänlaisia rakennelmia. Joitakin Angry birds -sukkaohjeita löysin, monet aivan pönttöjä. Yksi haku johti toiseen, kolmanteen jne. Suomalaisista vinkeistä ei mieleistä löytynyt. Onneksi internet on kutistanut maapallon niin pieneksi, että vinkkejä löytyy suhteellisen helposti myös muualta.

Oikea hakusana oli lopulta "angry feet", se vinkki löyty jostain blogista tai Facebookin neuleryhmästä. Päädyin huolellisesti tehtyihin ohjeisiin ja lintujen ilmeen kannalta tärkeään silmästöön. Hyvä löytö. En ehkä olisi pystynyt vangitsemaan lintujen persooonallisia ilmeitä ilman näitä loistavia ohjeita.

Sukkien saajat olivat tyytyväisiä. Punaisten saaja totesi "vautsi" ja kiikutti sukat kaappiin. Keltaisten saaja laittoi sukat heti jalkaan.

Sininen merinovillahuivi

Tein täydennyksenä joululahjaksi annetuille pipolle ja lapasille värimaailmaan sopivan huivin. Koska paras huivimalli on jo ajat sitten löytynyt, tein taas 40 asteen kolmiohuivin. Nyt kuitenkin ensi kertaa juuri tästä ihanasta langasta. Italialainen Essentials merino dk -lanka on pehmeää ja laadukasta. Olen aiemmin tehnyt siitä useammankin pipon, siis myös sen huivin kaveriksi kuuluvan joululahjapipon.

Puikkosuositus langalle on 4-4,5. Huivin tein hieman isommilla puikoilla. Saattoivat olla jopa kutoset, en millään enää muista tarkkaan. Tuloksena oli joustava ja hyvin kaulan ympärille rullailtava huivi. Lankaa meni neljä 50 gramman kerää.

Taisin kyllä luvata postauksen vihaisista sukista. No olkoon se sitten seuraava.

Huivi täydensi tämän setin. Lapaset ovat päältä 100% villaa, sisältä löytyy Regian ohutta keltaista sukkalankaa. Reunassa samaa lankaa  kuin huivissa. Pipo on tehty kaksinkertaisella langalla, joka siis samaa kuin huivissakin.

 Lapasissa sovelsin Novitan ohjetta. Outo efekti on salaman ansiota.

Pehmeät leivokset ja pari sanaa kirjoista

Virkatut muffinssit ja muut herkkupalat tuntuvat olevan kovasti suosittuja amigurumeja. No onhan niihin kätevä upottaa jämälankoja, jos jollain nyt sattuu prinsessakakun vihreää jämää olemaan. Ja voi olla, että jonkun mielestä niitä on hauska tehdä.

Mullehan nämä taitavat jäädä ainokaisiksi, ei ollut ihan oma juttu. Osin syynä vähäiseen innostukseen lienee se, että virkkaaminen on liki edellytys pehmeiden leivosten onnistumiseen. Ja sehän ei multa suju, toisin kuin neulominen. Oppimistehtävän merkeissä siis mentiin, niin käden taitojen kuin henkisen kestävyydenkin puolella.

Makupaloja syntyi lopulta yksi kutakin ja ne matkasivat leivoslaatikossa lahjaksi ihanalle prinsessalle. Lahjan saaja oli niin tyytyväinen, että soitti vielä illalla kiittääkseen uudelleen. Että kyllä kannatti ponnistella, nyt on hyvä mieli.

Hain vinkkejä leivoksiin netistä ja kirjastosta. Lopulta en noudattanut yhtäkään ohjetta, mutta kuvista oli kieltämättä suuri apu.

• Parhaat kuvat löytyvät "Virkade kakor" -kirjasta, kannattaa lainata! 
• Ehdottomasti huonoimmat ja epäinnostavimmat kuvat löytyivät "Amigurumi-herkut" -kirjasta, jossa oli karmea taitto ja epätarkat kuvat sutaistuista käsitöistä. Ihanko tosissaan joku on tuollaisen kirjan tehnyt ja kustantanut. Hei kamoon! 
• "Intona virkkaukseen" oli kelpo teos, jossa tosin yritettiin huijata lasten tekevän lähes tehdasmaisen tarkkoja käsitöitä. Justiinsa. 

 Seuraavaksi luvassa postaus vihaisista sukista.

Mitä tuli tehtyä ja mistä unohdin kertoa

Huoh! Blogi ei saa olla rasite, eihän. Päivitystahti ei pysy millään tehtyjen käsitöiden tasalla. Hiukan se harmittaa. On nimittäin aivan todella mukava selata jälkikäteen omien käsitöiden kuvia. Mitat, koot, ohjeet ja langat on kamalan kätsää olla jossain muistissa, siksi tämän blogin aikanaan perustinkin. Mutta nyt syksy on ollut kovin paljon muuta ohjelmaa pullollaan. Bambupuikkoja ehtii toki heiluttelemaan lentokoneessakin. Kuvat voi napata missä vaan. Mutta blogitekstin tekeminen vaatii jo hetken pysähtymisen.

Jotta loppuvuoden tekeleet eivät vaipuisi unohduksiin, laitetaan nyt edes kuvat. Hyvää tulevaa vuotta 2016 kaikille. Käsityön iloa!

Sormikkaat edestakaisin - odottavat kokoamista

Houtskarin vikkelisukat Sukupolvien sukka -kirjasta

 

Tossut Dropsin Eskimo -langasta

Tossujen jämistä lovikka-kynsikkäät

Myyjäisiin lämpimiä rannekoruja

Pikku kasseja vanhasta julisteesta myyjäisten asiakkaille

Myyjäisten ajan heiluttelin uusia Arne&Carlos sukkiani seminaarissa

Tuplalapaset ja pipo joululahjaksi

Pitkät polvisukat

"Tekisitkö mulle tennareihin mahtuvat pitkät sukat?" Kysymykset esitti tytär, jolla toki on jo kymmenet tekemäni villasukat. Monet vaan turhan paksusta langasta tehtyjä mahtuaakseen tennareiden sisälle. Kipaisimme yhdessä Käsityö-Elisaan ja teini sai itse valita mieleisen langan. Ostoskoriin päätyi hieno sukkalanka Jawol Magic, liukuvärjättynä ruskan sävyissä. Hyvä lanka, saa pestä koneessa ja riittävän ohutta.

Mallin sovelsin Upeat kirjoneulesukat -kirjasta. Ohje oli perin outo, sukan varsi olisi pitänyt tehdä tasoneuleena. Siis miksi? Tein suljettuna neuleena ja muutenkin vähän sovelsin. Tai aika paljonkin sovelsin. Noi käännöskirjat on kyllä aina vähän sitä sun tätä. Ehkäpä ne sopivat lähinnä ideoiden hakemiseen.

Sukista tuli oikein kivat. Ja syytä oli tullakin. Nämä on taas niitä kahteen kertaan tehtyjä sukkia. Sen verran tuli purkuja tehtyä, että samassa ajassa olisin tehnyt varmaan kolme paria tavallisia sukkia.

Lanka: Lang Yarns Jawoll Magic
Puikot: 2,75

Erottamattomat -kauluri mutsille ja kakrulle

Lanka: Drops Merino Extra Fine
Puikot: 4

Jännä projekti. Yhdellä mutsilla oli tarve pitää itsensä ja vauvansa väliin jäävä alue lämpimänä. Idean poikanen ratkaisuun oli Elämänlankaa-blogissa. No aivan sellaiselle ei ollut tarvetta, sillä tilauksen tehnyt mutsi-lapsi-pari pukeutuu nimenomaan liinailuun tarkoitettuun takkiin. Hieno takki muuten, mutta siinäkin jäi kahden vartalon väliin paleleva kuja.

Mietin erilaisia ratkaisuja kaulureiden yhdistämiseksi. Elämänlangassa ratkaisu oli tehty nepparein. Neppari venyvässä neuleessa ei kuitenkaan tuntunut siltä parhaalta idealta. Tavallinen nappi? Ei. Se saattaisi painaa ikävästi. Vetoketju? Painaa sekin. Tarranauha ei painais. Mutta karhea puoli tarttuisi joka paikkaan kun ei ole kiinni vastakappaleessaan. Kovan ajatustyön jälkeen päädyin neulomaan kaulurit ikuisesti yhteen ilman mitään mahdollisuutta erottautua.

Kaulurihässäkän kuvaaminen osoittautui vaikeaksi. Musta väri vielä lisäsi kierroksia. Miten ihmeessä tuplakaulurin saisi kuvattua niin, että idea todella tulee esille. Toimivimmaksi ratkaisuksi ilmeni tekopää ja nukke. Hitsin hitsi vaan se, että tabletin kameran asetukset taisivat olla pielessä. Jokainen kuva on rakeinen. Zori. Surkeiden otosten pelastajat ovat kaulurin supersöpöt käyttäjät alimmassa kuvassa.

Paljon tässä tuli opittua. Esimerkiksi sellainen asia, että vauvan pää on aukosta mennessään aikuisen pään veroinen.

Hovineito-sukat Ullaneuleen ohjeella

Neulemaailman verkkolehti Ullan Hoivineito-sukat ovat jonkinlainen nettiklassikko. Kaunis malli, joka on toteutettu aika lailla perussilmukoilla.  Ohjetta on kovin kehuttu, mutta itse en vakuuttunut aivan täysin. Jouduin hiukan soveltamaan, jotta sukasta tuli sopiva. Myönnettäköön, että en tehnyt mallitilkkua vaan luotin vanhaan vaistooni käsialasta. Mutta silti... Ohjeessa annetaan peräti kuusi eri lankavaihtoa keskipaksuille langoille, joita valitsemani Nallekin edustaa. Kaipa se on mahdollista, mutta harvoin ohjeen tekijä niin tekee.

Nämä sukat annoin lahjaksi ystävälle idealla "sukka jokaiselle vuosikymmenelle." Se toinen pari oli ne retrohenkiset raidalliset. 

Lanka: Nalle
Puikot: 3,5
Koko: 37

Elämänpolkuja, retrohenkiset sukat

Kirjoitin aikaisemmin Sukupolvien silmukat -kirjasta. Siitä kirjasta päätin kokeilla näitä Elämänpolkuja -sukkia. Malli on Käkisalmen museon kokoelmasta. Varressa on polvekeraitaa, elämän ylä- ja alamäkiä. Teräosassa raidat ovat tasaisia, niinkuin elämänpolutkin välillä.

Nämä sukat lähtivät lahjaksi tasavuosia viettävälle ystävälle. Lahjansaaja kommentoi sukkia retroiksi. Hän sai toisenkin sukkaparin eli yhden sukan jokaiselle vuosikymmenelle. Postaan myöhemmin siitä toisesta parista.

Puikot: 2,75
Lanka: Regia 4-säikeinen sukkalanka
Koko: n. 37

Sukupolvien silmukat -neulekirja

Kesällä täällä blogissa on ollut aika hiljaista. No totta puhuen, hiljaista oli koko alkuvuosi. Käsitöitä kyllä on työn alla monta yhtäaikaa. Blogikirjoituksiakin on luonnoksina melkoisesti. Rima niiden julkaisuun nousee mitä enemmän aikaa kuluu. Taidankin painaa deleteä ja luoda uusia postauksia.

Kesä, kesä. Monen mielestä kuluva kylmä kesä on ollut parasta neulojalle. Ja tottahan se on, että ihan hirveän hikisillä käsillä ei viitsi puikkoja kilkutella. Oma neuletahti taisi olla sellainen kuin millä vaan kelillä, fiiliksen mukaan. Hiukan kävin hakemassa inspiraatiota kirjastosta.

Sukupolvien silmukat -kirja on käsityöharrastajien tekemä ja se sisältää karjalaisen perinteen mukaisia neuleohjeita. Kaikki sukka- ja lapasmallit ovat 1700- 1940 luvuilta. Kirjaa myydään mm. Taito-keskuksessa. Todella kauniilla kuvilla varustettu kirja oli melkoinen tietopaketti neulemalleista vuosien takaa. Kokeilin Elämänpolkuja -sukkia Regian 4-säikeisellä sukkalangalla. Niistä kerron lähiaikoina lisää. Kutkuttamaan jäi kuvassa olevat hapsulliset sormikkaat, osaisinko.

Allergiaranneke: No fish!

Partiolaisten maailmanjamboree alkaa pian Japanissa. Meidän perheestä reissuun lähtee kaksi. Varusteet alkaa olla kasassa ja matkaporukka vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Yksi asia huolestuttaa: kala-allergia ja Japanin runsas kalatarjonta. Kotona kala-allergia ei ole mitenkään ongelmallinen, koska kalaa ei ole lähimainkaan. Jotain pitäisi keksiä, joka muistuttaisi allergista itseään ja ehkä kiinnittäisi myös muiden huomion tarvittaessa.

Diabeetikoille on rannekkeensa ja joillekin muille sairauksille kans. Tutkailin netin tarjontaa. Paljon löytyy mutta ei juuri sopivaa. Ulkomaiden nettikaupoista olisi saanut lähinnä pikkulapsille suunniteltuja allergiarannekkeita. Ehkä sellainen olisi teinillä menetellyt. Mutta, mutta... Rannekkeen kun saa niin helposti pois. Siirtotatuointi? Ei, ei sekään pysy kolmea viikkoa.

Keksin ratkaisun. Hennatatuointi! Ilo oli lyhyt kun ilmeni, että hennaajia ei oikein löydy. Ihan pysyvää tatuointia ei edes harkittu. Vai harkittiinko? En muista.

Lukuisien selvittelyjen ja googlettelujen jälkeen päätin ratkaista asian itse. Päätin tehdä niin piukan rannekkeen, että sitä ei saa kolmeen viikkoon kädestä pois. Lisää googletusta. Jollain haulla löysin ystävännauhoja, joihin voi punoa myös tekstiä. Kokeilin puuvillalangalla, tuli kauhea. Ostin käsityöliikkeestä Anchor style -narua, joka on juuri nauhojen punonaa sopivaa tavaraa. Kokeilin uudestaan, tuli kelvoton. Purin. Tein uudestaan. Purin. Tein uudestaan. Luovutin.

Kokeilin virkkaamista. Ei onnistunut.

Viimein muistin, että on jotain mitä osaan jo valmiiksi. Osaan neuloa. Kokeilin Ancor-narun neulomista pienillä puikoilla. Tämä voisi onnistua. Jipii!

Lopputulos on suljettuna neuleena tehty ranneke, jossa lukee NO FISH NO FISH. Ympärysmitaltaan rannake on niin pieni, että sen hädin tuskin saa kämmenen läpi ujutettua. Kun ähkimisen jälkeen ranneke on paikoillaan, se istuu kuin nakutettu. Eikä tipu vahingossa. Sovituskuvaa en voi tässä julkaista, sillä rannekkeen pukeminen on liian vaivalloista. Seuraavan kerran se päätyy ranteeseen lähtöpäivänä.

Valepalmikkoa sukkiin

Kyllä on blogi hunningolla. Keskeneräisiä käsitöitä on läjäpäin ja blogin luonnoksissa näyttää olevan vähintään sama määrä luonnostekstejä. Olisko tähän joku selitys? No ehkäpä työrintamalla on ollut hieman vilkkaampaa ja työ on niin sanotusti haitannut harrastuksia. Nyt kun kesäloman ensimmäinen satsi alkoi, pitäisi olla aikaa saattaa loppuun lukuisat keskeneräiset harrastusprojektit. Toisaalta, koska neulominen ja siitä bloggaaminen on vain huvitusta itselleni, jätän tekemättä jos kertakaikkiaan ei huvita. Nii!

Nämä valepalmikko-kuvat odottivat siellä blogin luonnoksissa julkaisemista. Valepalmikko on silkkaa huijausta, näyttää palmikolta mutta ei sitä ole. Kuvio syntyy ylivetokavennuksista ja langankierroista. Silmukkamäärän tulee olla viidellä jaollinen. Jos ei ole, valepalmikkoa voi vuorotella muiden pintojen kanssa, kuten kuvien harmaissa sukissa. Sukan varressa valepalmikko on myös funktionaalinen, se joustaa hyvin ja palautuu muotoonsa tavallista joustinta paremmin. Neulojalle valepalmikko tuo vaihtelua perusjuttuihin.

Ja näin se tehdään
1 krs: *2 nurin, 3 oikein*
2. krs: *2 nurin, nosta 1 silmukka oikein neulomatta, neulo 2 oikein, nosta neulomaton silmukka kahden viimeksi neulotun silmukan yli*
3. krs: *2 nurin, 1 oikein, langankierto, 1 oikein*
4. krs: kuten 1. kerros

Kuksakäden lämmitin ja sen lahjapakkaus

Alkuvuodesta keksin suurentaa neuloen partiohuiveista tutun osmonsolmun. Tai Josefinan solmun, jonkun koulukunnan mukaan. Tarkalleen ottaen neulottu solmu ei ole oikeaoppisesti mikään nimetyistä vaan vain muistuttaa jotakin partiolaisille tuttua. Nimi "Kuksakäden lämmitin"... sen ehkä ymmärtää vain partiolainen :)  Partioväki joka tapauksessa ihastui tähän ja puikot alkoivat heilumaan rivakasti. 

Nyt vinkki kevään partiolahjoihin. Neulo Kuksakäden lämmitin. Piirrä pahville tervehtivä käsi ja leikkaa käsi irti. Laita lämmitin ranteeseen ja anna lahjaksi partioystävälle. Alla olevan lahjan sai kummityttö, innokas sudenpentu.

 

 

 

Jämäkiemurat Dropsin vinoraitasukkia mukaillen

Neulojalle kertyy jämäkeriä. Se on ihanaa sillä jämistä neulotaan villemimmät silmukat. Nyt vastaan tuli todella villi ja mielenkiintoinen ohje jota oli heti päästävä kokeilemaan. Jämälangat pelastivat kärsimättömän, lankakaupoille ei ollut aikaa.

Tässä mallissa neulotaan koko ajan neljällä eri värisellä kerällä. Joka toinen kerros tehdään työn nurjalla puolella ja lankoja kieputetaan toistensa ympärille saumakohdissa. Värien vaihtumiskohta siirtyy vähän kerrallaan eteenpäin. Tuloksena on vinot pystyraidat ilman lankojen kuljettamusta tai katkaisemista. Kantapää oli erilainen kuin mitä yleensä teen. Sukka tehtiin kärkeen saakka yhtenä pötkönä. Kantapään kohdalle vain neulottiin pätkä eriväristä lankaa, joka lopuksi purettiin kantapään silmukoita varten.

Ohje on siis DROPS vinoraitasukat. Langat kaikenlaisia. Puikot nro 3.