Erottamattomat -kauluri mutsille ja kakrulle

Lanka: Drops Merino Extra Fine
Puikot: 4

Jännä projekti. Yhdellä mutsilla oli tarve pitää itsensä ja vauvansa väliin jäävä alue lämpimänä. Idean poikanen ratkaisuun oli Elämänlankaa-blogissa. No aivan sellaiselle ei ollut tarvetta, sillä tilauksen tehnyt mutsi-lapsi-pari pukeutuu nimenomaan liinailuun tarkoitettuun takkiin. Hieno takki muuten, mutta siinäkin jäi kahden vartalon väliin paleleva kuja.

Mietin erilaisia ratkaisuja kaulureiden yhdistämiseksi. Elämänlangassa ratkaisu oli tehty nepparein. Neppari venyvässä neuleessa ei kuitenkaan tuntunut siltä parhaalta idealta. Tavallinen nappi? Ei. Se saattaisi painaa ikävästi. Vetoketju? Painaa sekin. Tarranauha ei painais. Mutta karhea puoli tarttuisi joka paikkaan kun ei ole kiinni vastakappaleessaan. Kovan ajatustyön jälkeen päädyin neulomaan kaulurit ikuisesti yhteen ilman mitään mahdollisuutta erottautua.

Kaulurihässäkän kuvaaminen osoittautui vaikeaksi. Musta väri vielä lisäsi kierroksia. Miten ihmeessä tuplakaulurin saisi kuvattua niin, että idea todella tulee esille. Toimivimmaksi ratkaisuksi ilmeni tekopää ja nukke. Hitsin hitsi vaan se, että tabletin kameran asetukset taisivat olla pielessä. Jokainen kuva on rakeinen. Zori. Surkeiden otosten pelastajat ovat kaulurin supersöpöt käyttäjät alimmassa kuvassa.

Paljon tässä tuli opittua. Esimerkiksi sellainen asia, että vauvan pää on aukosta mennessään aikuisen pään veroinen.

Hovineito-sukat Ullaneuleen ohjeella

Neulemaailman verkkolehti Ullan Hoivineito-sukat ovat jonkinlainen nettiklassikko. Kaunis malli, joka on toteutettu aika lailla perussilmukoilla.  Ohjetta on kovin kehuttu, mutta itse en vakuuttunut aivan täysin. Jouduin hiukan soveltamaan, jotta sukasta tuli sopiva. Myönnettäköön, että en tehnyt mallitilkkua vaan luotin vanhaan vaistooni käsialasta. Mutta silti... Ohjeessa annetaan peräti kuusi eri lankavaihtoa keskipaksuille langoille, joita valitsemani Nallekin edustaa. Kaipa se on mahdollista, mutta harvoin ohjeen tekijä niin tekee.

Nämä sukat annoin lahjaksi ystävälle idealla "sukka jokaiselle vuosikymmenelle." Se toinen pari oli ne retrohenkiset raidalliset. 

Lanka: Nalle
Puikot: 3,5
Koko: 37

Elämänpolkuja, retrohenkiset sukat

Kirjoitin aikaisemmin Sukupolvien silmukat -kirjasta. Siitä kirjasta päätin kokeilla näitä Elämänpolkuja -sukkia. Malli on Käkisalmen museon kokoelmasta. Varressa on polvekeraitaa, elämän ylä- ja alamäkiä. Teräosassa raidat ovat tasaisia, niinkuin elämänpolutkin välillä.

Nämä sukat lähtivät lahjaksi tasavuosia viettävälle ystävälle. Lahjansaaja kommentoi sukkia retroiksi. Hän sai toisenkin sukkaparin eli yhden sukan jokaiselle vuosikymmenelle. Postaan myöhemmin siitä toisesta parista.

Puikot: 2,75
Lanka: Regia 4-säikeinen sukkalanka
Koko: n. 37

Sukupolvien silmukat -neulekirja

Kesällä täällä blogissa on ollut aika hiljaista. No totta puhuen, hiljaista oli koko alkuvuosi. Käsitöitä kyllä on työn alla monta yhtäaikaa. Blogikirjoituksiakin on luonnoksina melkoisesti. Rima niiden julkaisuun nousee mitä enemmän aikaa kuluu. Taidankin painaa deleteä ja luoda uusia postauksia.

Kesä, kesä. Monen mielestä kuluva kylmä kesä on ollut parasta neulojalle. Ja tottahan se on, että ihan hirveän hikisillä käsillä ei viitsi puikkoja kilkutella. Oma neuletahti taisi olla sellainen kuin millä vaan kelillä, fiiliksen mukaan. Hiukan kävin hakemassa inspiraatiota kirjastosta.

Sukupolvien silmukat -kirja on käsityöharrastajien tekemä ja se sisältää karjalaisen perinteen mukaisia neuleohjeita. Kaikki sukka- ja lapasmallit ovat 1700- 1940 luvuilta. Kirjaa myydään mm. Taito-keskuksessa. Todella kauniilla kuvilla varustettu kirja oli melkoinen tietopaketti neulemalleista vuosien takaa. Kokeilin Elämänpolkuja -sukkia Regian 4-säikeisellä sukkalangalla. Niistä kerron lähiaikoina lisää. Kutkuttamaan jäi kuvassa olevat hapsulliset sormikkaat, osaisinko.

Allergiaranneke: No fish!

Partiolaisten maailmanjamboree alkaa pian Japanissa. Meidän perheestä reissuun lähtee kaksi. Varusteet alkaa olla kasassa ja matkaporukka vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Yksi asia huolestuttaa: kala-allergia ja Japanin runsas kalatarjonta. Kotona kala-allergia ei ole mitenkään ongelmallinen, koska kalaa ei ole lähimainkaan. Jotain pitäisi keksiä, joka muistuttaisi allergista itseään ja ehkä kiinnittäisi myös muiden huomion tarvittaessa.

Diabeetikoille on rannekkeensa ja joillekin muille sairauksille kans. Tutkailin netin tarjontaa. Paljon löytyy mutta ei juuri sopivaa. Ulkomaiden nettikaupoista olisi saanut lähinnä pikkulapsille suunniteltuja allergiarannekkeita. Ehkä sellainen olisi teinillä menetellyt. Mutta, mutta... Rannekkeen kun saa niin helposti pois. Siirtotatuointi? Ei, ei sekään pysy kolmea viikkoa.

Keksin ratkaisun. Hennatatuointi! Ilo oli lyhyt kun ilmeni, että hennaajia ei oikein löydy. Ihan pysyvää tatuointia ei edes harkittu. Vai harkittiinko? En muista.

Lukuisien selvittelyjen ja googlettelujen jälkeen päätin ratkaista asian itse. Päätin tehdä niin piukan rannekkeen, että sitä ei saa kolmeen viikkoon kädestä pois. Lisää googletusta. Jollain haulla löysin ystävännauhoja, joihin voi punoa myös tekstiä. Kokeilin puuvillalangalla, tuli kauhea. Ostin käsityöliikkeestä Anchor style -narua, joka on juuri nauhojen punonaa sopivaa tavaraa. Kokeilin uudestaan, tuli kelvoton. Purin. Tein uudestaan. Purin. Tein uudestaan. Luovutin.

Kokeilin virkkaamista. Ei onnistunut.

Viimein muistin, että on jotain mitä osaan jo valmiiksi. Osaan neuloa. Kokeilin Ancor-narun neulomista pienillä puikoilla. Tämä voisi onnistua. Jipii!

Lopputulos on suljettuna neuleena tehty ranneke, jossa lukee NO FISH NO FISH. Ympärysmitaltaan rannake on niin pieni, että sen hädin tuskin saa kämmenen läpi ujutettua. Kun ähkimisen jälkeen ranneke on paikoillaan, se istuu kuin nakutettu. Eikä tipu vahingossa. Sovituskuvaa en voi tässä julkaista, sillä rannekkeen pukeminen on liian vaivalloista. Seuraavan kerran se päätyy ranteeseen lähtöpäivänä.

Valepalmikkoa sukkiin

Kyllä on blogi hunningolla. Keskeneräisiä käsitöitä on läjäpäin ja blogin luonnoksissa näyttää olevan vähintään sama määrä luonnostekstejä. Olisko tähän joku selitys? No ehkäpä työrintamalla on ollut hieman vilkkaampaa ja työ on niin sanotusti haitannut harrastuksia. Nyt kun kesäloman ensimmäinen satsi alkoi, pitäisi olla aikaa saattaa loppuun lukuisat keskeneräiset harrastusprojektit. Toisaalta, koska neulominen ja siitä bloggaaminen on vain huvitusta itselleni, jätän tekemättä jos kertakaikkiaan ei huvita. Nii!

Nämä valepalmikko-kuvat odottivat siellä blogin luonnoksissa julkaisemista. Valepalmikko on silkkaa huijausta, näyttää palmikolta mutta ei sitä ole. Kuvio syntyy ylivetokavennuksista ja langankierroista. Silmukkamäärän tulee olla viidellä jaollinen. Jos ei ole, valepalmikkoa voi vuorotella muiden pintojen kanssa, kuten kuvien harmaissa sukissa. Sukan varressa valepalmikko on myös funktionaalinen, se joustaa hyvin ja palautuu muotoonsa tavallista joustinta paremmin. Neulojalle valepalmikko tuo vaihtelua perusjuttuihin.

Ja näin se tehdään
1 krs: *2 nurin, 3 oikein*
2. krs: *2 nurin, nosta 1 silmukka oikein neulomatta, neulo 2 oikein, nosta neulomaton silmukka kahden viimeksi neulotun silmukan yli*
3. krs: *2 nurin, 1 oikein, langankierto, 1 oikein*
4. krs: kuten 1. kerros

Kuksakäden lämmitin ja sen lahjapakkaus

Alkuvuodesta keksin suurentaa neuloen partiohuiveista tutun osmonsolmun. Tai Josefinan solmun, jonkun koulukunnan mukaan. Tarkalleen ottaen neulottu solmu ei ole oikeaoppisesti mikään nimetyistä vaan vain muistuttaa jotakin partiolaisille tuttua. Nimi "Kuksakäden lämmitin"... sen ehkä ymmärtää vain partiolainen :)  Partioväki joka tapauksessa ihastui tähän ja puikot alkoivat heilumaan rivakasti. 

Nyt vinkki kevään partiolahjoihin. Neulo Kuksakäden lämmitin. Piirrä pahville tervehtivä käsi ja leikkaa käsi irti. Laita lämmitin ranteeseen ja anna lahjaksi partioystävälle. Alla olevan lahjan sai kummityttö, innokas sudenpentu.