Pehmeät leivokset ja pari sanaa kirjoista

Virkatut muffinssit ja muut herkkupalat tuntuvat olevan kovasti suosittuja amigurumeja. No onhan niihin kätevä upottaa jämälankoja, jos jollain nyt sattuu prinsessakakun vihreää jämää olemaan. Ja voi olla, että jonkun mielestä niitä on hauska tehdä.

Mullehan nämä taitavat jäädä ainokaisiksi, ei ollut ihan oma juttu. Osin syynä vähäiseen innostukseen lienee se, että virkkaaminen on liki edellytys pehmeiden leivosten onnistumiseen. Ja sehän ei multa suju, toisin kuin neulominen. Oppimistehtävän merkeissä siis mentiin, niin käden taitojen kuin henkisen kestävyydenkin puolella.

Makupaloja syntyi lopulta yksi kutakin ja ne matkasivat leivoslaatikossa lahjaksi ihanalle prinsessalle. Lahjan saaja oli niin tyytyväinen, että soitti vielä illalla kiittääkseen uudelleen. Että kyllä kannatti ponnistella, nyt on hyvä mieli.

Hain vinkkejä leivoksiin netistä ja kirjastosta. Lopulta en noudattanut yhtäkään ohjetta, mutta kuvista oli kieltämättä suuri apu.

• Parhaat kuvat löytyvät "Virkade kakor" -kirjasta, kannattaa lainata! 
• Ehdottomasti huonoimmat ja epäinnostavimmat kuvat löytyivät "Amigurumi-herkut" -kirjasta, jossa oli karmea taitto ja epätarkat kuvat sutaistuista käsitöistä. Ihanko tosissaan joku on tuollaisen kirjan tehnyt ja kustantanut. Hei kamoon! 
• "Intona virkkaukseen" oli kelpo teos, jossa tosin yritettiin huijata lasten tekevän lähes tehdasmaisen tarkkoja käsitöitä. Justiinsa. 

 Seuraavaksi luvassa postaus vihaisista sukista.

Kesäpipo Agnethan tyyliin + muut kesäloman käsityöt

Tänään on viimeinen kesälomapäivä. Kääk! Alkoi jo tulla paniikki, että kesähatuksi tarkoitettu sininen pipo ei tule viimeistellyksi koskaan. Pipo valmistui jo toukokuussa pian Abba-museosta tehtyjen tarvikeostosten jälkeen, mutta paljettikoristeiden ompeleminen kesti monta kuukautta. Ohjeessa kyllä kehotettiin liimaamaan paljetit, mutta halusin mieluummin ommella. Ja kun vain puoli päätä oli koristeltu paljetein, ei pipoa oikein kehdannut ulkoiluttaa. Pakkohan se oli valmiiksi saada. Ja tänään, siis vihdoin, pääsin ulkoiluttamaan Agnethan kuuluisaa sinistä pipoa paljettikoristein.

 



Elokuussa kesäpipo sai vihdoin paljettikoristeet





Kesäpipo toukokuussa ilman paljetteja




 

Kesäloman käsityöt

• Agnetan kuuluisa sininen pipo
• Partioshaali
• Sisustussydämiä vanhoista tyynyliinoista. taisi tulla tehtyä kymmenen.
• Raidalliset sukat veljelle. Tulis vaan hakemaan ne...
• Kaksi merinovillaista pipoa
• 6 paria kyläsukkia
• Neljän keskeneräisen sukkaparin päättely
• Yksi Jeesus-amigurumi sekä torsoja ja raajoja vielä yhdeksään samanlaiseen
• Verhokappa omaan keittiöön
• Kaksi ja puoli kolmiohuivia
• Yksi katkennut bambuinen pyöröpuikko




VHS-muistoja

 

Muistatko, kun saatiin VHS-videonauhuri? Minun tapauksessani kaikki naapurit ja kaverit saivat videovempeleet valovuoden ennen meitä. Ne ensimmäiset aparaatit olivat siitä käteviä, että nauhoittaa pystyi vain sitä kanavaa mitä katsoi. Viitseliäs laittoi pausen päälle mainosten ajaksi, jotta elokuvanautinto tallenteelta olisi mahdollisimman saumaton. Paras virhe, jota tähän liittyen pystyi tekemään oli tietenkin se, että toimi täysin päinvastoin. VHS-kasetteja myös vuokrattiin ja jopa ostettiin. Oma aarteeni oli ja on ET-elokuva. Se tosin oli aika pettymys nykytelkkarista katsottuna, oli ehkä hieman liikaa patinaa.

 

Kaukana ovat rakkaat VHS-ajat. Suomalaisten kodit ovat nyt pullollaan virattomia nauhoitteita. Viitseliäimmät ovat tietenkin myyneet ne ajoissa kirppiksellä. Hätäiset ovat raahanneet leffat roskikseen jätelaista piittaamatta. Mutta kaltaiseni hitaat tavaransiirtäjät pitävät näitä aarteita sohvan takana. Onneksi, sillä muuten ei olisi materiaalia hauskoihin käsitöihin. ET:stä en aio koskaan virkata mitään, mutta nauhaa taitaa siïtäkin huolimatta riittää noin tuhanteen kuvan mukaiseen koriin.

 

Tee näin: Tartu virkkuukoukkuun ja anna mennä!

 

Olisikohan tässä ihmemies vai ritari ässä?