Lankalaatikon siivous

Käsityö- ja lankakorit täyttyvät nopeasti ja aika ajoin pitää ottaa uusi kori käyttöön. Ja kun se täyttyy, otetaan uusi kori jne. Kamamäärän pitäisi ennemminkin vähentyä, koska annan valmistuneita tuotteita lahjaksi. En ole edes mikään maailman pahin lankahamsteri. Usein ostan langan vasta kun tiedän aloittavani sillä jonkin työn. Ja silti, käsityöboksit tursuavat ja lisääntyvät holtittomasti. Millainen tilanne mahtaakaan olla sillä ladylla, joka tunnusti FB-ryhmässä käyttävänsä jopa 500 euroa kuukaudessa lankaostoksiin...

 

Yhdeltä uudelta korilta vältyin, kun päätin siivota yhden olemassa olevan. Nyt lähtivät autuaammille lankamaille kasa vyötteitä, lukemattomat testitilkut (joita ei voi käyttää mihinkään), sekalaiset lappuset joista ei saa selvää, neulomiseen välttämättömästi tarvittavien suklaiden kääreet ja puikkojen rikkomat muovipussit. Morjens! Käyttökelpoiset jämälangat näyttävät nyt paljon nätimmiltä lasipurkissa ikkunalaudalla.

 

Hexipuff - uusi neulontavillitys

Olen viime viikkojen aikana liittynyt useampaankin neulontaryhmään Facebookissa. Jämälankaideoita-ryhmässä jaetaan nimensä mukaisesti vinkkejä pikkukerien käyttöön. Parasta virtuaalisessa ompeluseurassa on se, että saa kuulla sellaisesta mitä ei ole osannut etsiäkään. Sellainen yllätys oli HEXIPUFF.

 

Hexipuff? Mitä se voisi olla suomeksi? Hexi, hexagon on kuusikulmio, kenno. Puff on puhallus, savu, kannabis, se lohikäärme. Ilmakenno? Kennopuhvi? Kuusiohenki? Suomenkielinen nimi olisi keksittävä kiivaasti ettei tule vahingossa varastaneeksi jonkun nimisuojattua brändiä.

 

Hexipuffin googlaaminen toi tuloksia lähinnä muualta kuin Suomesta. Vain parissa blogissa oli asiaa hexibuffeista. En tiedä miksi niitä tehtiin, mutta koukkuun olivat kaikki tekijät jääneet.  Eli jotain hauskaa tämän pitää olla. Siis kokeilemaan.

 

Hexibuff voi olla yksivärinen, raidallinen tai kirjoneuletta. Valitsin testaukseen viikset. Mallikuvan löysin Pinterestistä http://www.pinterest.com/pin/1125968627910632/

Mikä juttu tämä nyt oikein sitten on? Päädyin tulokseen, että kyseessä on kaksipuolinen tilkku. Hexibuffeja voi käyttää erilaisiin tilkkutöihin pulleana eli täytettynä tai litteänä eli ilman täytteitä. Niistä saa koottua hauskan istuinalustan tai vaikka maton. Yksittäinen hexipuff on maskotti, lelu tai avaimenperä. Täältä löydät videon, jossa täti näyttää miten palasia yhdistellään. Ja täältä pulleamman yhdistelyvideon. Ja niin edelleen - videoita näyttää riittävän... Tässä perusteellinen selostus tilkun tekemisestä.

Tämän ensipuffini tein suljettuna neuleena kolmosen puikoilla jämälaarin jostain langoista. Lopputulos on suunnilleen tulitikkuaskin kokoinen. Että jos peittoa aikoo niin tovin saa puikkoja heiluttaa.

Voihan villasukka - todella sosiaalinen media

Liityin eräänä torstaina Facebookin Voihan villasukka -ryhmään. Ja voihan sosiaalinen media sentään kuinka paljon siellä tapahtuu! Ryhmässä on melkein 19000 jäsentä. Kuvia julkaistaan yhtenään; valmiita sukkia, keskeneräisiä, lankakeriä, pulmia, vinkkejä jne. Jokainen kuva tai kirjoitus kerää kymmenittäin kommentteja hetkessä. Minulle ryhmä oli liian vilkas ja päädyin jo heti perjantaina klikkaamaan ryhmän "arkistoon". Tämä tarkoittaa sitä, että olen edelleen ryhmän jäsen, mutta päivitykset eivät näy uutissivullani. Halutessani voin kuitenkin mennä katsomaan mitä ryhmässä tapahtuu.

 

Ryhmässä on pitkä lista ohjeita. Niistä bongasin monen ryhmäläisen suositteleman Twist or not -sukan. Ohje löytyy Ravelrystä ja sen voi ladata maksutta. Malli on helppo ja ihan hauska. Voihan villasukka -ryhmäläisten kommenteista päättelin, että porukassa on paljon aloittelijoita. Moni tuskasteli langankiertojen kanssa, joita tvistaavassa sukassa tehdään. Ryhmään kuuluvat neulontakonkarit neuvoivat auliisti. Sinänsä hienoa että noviiseille ja mestareille on yhteinen areena, jossa osaaminen kasvaa yhteisöllisesti. Voihan villasukka -ryhmä on uuden ajan naapurin Mirja. Tosin nopeatempoisempi, koska kysymyksen voi kirjoittaa eetteriin heti. Livenaapuriin mennään ehkä vasta kun omia konsteja on kokeiltu lukuisia kertoja.

Viikon päästä kävin kurkkaamassa Voihan villasukassa mitä siellä tapahtuu. No siellähän oli ilmiriita päällä. Joku toivotti tervetulleeksi riidattomaan Villasukat vilisee -ryhmään ja liityin siihen. Ehkä se ryhmä sopii minulle paremmin.



Twist or not. Luonnonvalkoista Seitsemää veljestä

 

Kesäpipo Agnethan tyyliin + muut kesäloman käsityöt

Tänään on viimeinen kesälomapäivä. Kääk! Alkoi jo tulla paniikki, että kesähatuksi tarkoitettu sininen pipo ei tule viimeistellyksi koskaan. Pipo valmistui jo toukokuussa pian Abba-museosta tehtyjen tarvikeostosten jälkeen, mutta paljettikoristeiden ompeleminen kesti monta kuukautta. Ohjeessa kyllä kehotettiin liimaamaan paljetit, mutta halusin mieluummin ommella. Ja kun vain puoli päätä oli koristeltu paljetein, ei pipoa oikein kehdannut ulkoiluttaa. Pakkohan se oli valmiiksi saada. Ja tänään, siis vihdoin, pääsin ulkoiluttamaan Agnethan kuuluisaa sinistä pipoa paljettikoristein.

 



Elokuussa kesäpipo sai vihdoin paljettikoristeet





Kesäpipo toukokuussa ilman paljetteja




 

Kesäloman käsityöt

• Agnetan kuuluisa sininen pipo
• Partioshaali
• Sisustussydämiä vanhoista tyynyliinoista. taisi tulla tehtyä kymmenen.
• Raidalliset sukat veljelle. Tulis vaan hakemaan ne...
• Kaksi merinovillaista pipoa
• 6 paria kyläsukkia
• Neljän keskeneräisen sukkaparin päättely
• Yksi Jeesus-amigurumi sekä torsoja ja raajoja vielä yhdeksään samanlaiseen
• Verhokappa omaan keittiöön
• Kaksi ja puoli kolmiohuivia
• Yksi katkennut bambuinen pyöröpuikko




Piiru 14 -partioleirin käsityökuulumiset

Vietin viisi päivää Lounais-Suomen partiopiirin Piiru 14 -leirillä, joka pidettiin Evolla Hämeenlinnassa. http://www.piiru14.fi/

Jokaiseen leiripäivään kuului runsaasti aktiviteetteja, joista osa oli erilaisia kädentaitoja. Lisäksi tietenkin mukanani oli pikku puhdetyö sekä itse värkkäiltyjä leirivarusteita.

Tässä pienet kuvamaistiaiset. Ekaksi ihan maailman paras idea; männynneula :)

Oletko huomannut, että luonto on täynnä pujotteluneuloja?
Ja jos neula katkeaa, uusi odottaa jo vieressä.

Sormivirkatut pötköt punottiin pussukaksi. Ei onnistunut kovin hyvin...

Vanhasta uutta eli kahvipussista sydän.
Huomaa tekijän ranteessa oleva koru.


Leiriseurakunnassa sai halutessaan käydä tekemässä rukoushelmet

 

Porukalla tehty mölkky-peli onnistui loistavasti

 

 

 

Partioshaali tositoimissa leirin päättäjäisissä

Ennen leiriä huovutin tavallisen istuinalustan päälle hahtuvaa.
Koko homma meni suht päin persettä, mutta hyvinpä tolla leirillä istui

Menee myös rullalle.
Tosin maasto-olosuhteisiin huovutettu pinta on liian kitkainen.
Roskat tarttuu.

 

 



Välipalakäsityönä mukana oli kolmiohuivi.
Tässä kaikki, mitä leirin aikana ehti tekemään. Oli muuta puuhaa.

 

 

Ei muuten toimi tämä blogger tänään kovin hyvin. Kuvat eivät olleenkaan asetu sinne minne haluaa ja tekstin kokokin on ihan mitä sattuu. Mikä lie mättää. Olisko bloggerin kesäloma.





Hilun Lillit Novitan lapaslehdessä!

Viime syksynä lähetin Lilli-lapaset Yhteishyvän ja Novitan lapaskilpailuun. Jotenkin unohdin koko homman sen koomin. Nähtävästi en ole käynyt Novitan sivuilla kuukausiin ja en myöskään ole selaillut Novitan lehtiä kauppareissulla. Outoa. Tänään kuitenkin tuulet kääntyivät ja tartuin maitokaupassa tammikuussa julkaistuun Novitan Lapaslehteen. Ja siellähän ne olivat, lapaskilpailuun lähetetyt Lillit. Olivat vielä saaneet seuralaisikseen Lasset. Lillit ja Lasset näkyvät myös Novitan lapasideoissa.   

 

Toivoin, että Lilleistä tulisi ketjulapaset, niitä tehtäisiin paljon ja mahdollisimman monella lapsella olisi hauskat leikkikaverit lapasten muodossa mukana. Ainakin Omppumadon blogissa on Lapaslehden ohjeesta innostuttu ja kommenteista päätellen myös muut. Hyvää matkaa Lilleille maailman joka kolkkaan!



Tämä Lilli lähti kilpailuun ja muuttui ohjeeksi Lapaslehteen

 

4. July - Sukat Yhdysvaltain itsenäisyyspäivään

Tänään on Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Tiesin asian hyvissä ajoin, sillä suosikki-someni Pinterest täyttyi aiheeseen liittyvistä vinkeistä.  Lipun värejä toistavia askarteluja, ruokia ym. on kiinnitetty käyttäjien seinille tajuttomat määrät, katso vaikka. Samat ideat sovellettuna Suomen lippuun...ööö, ei ehkä aina hyvä idea. Suomen itsenäisyyspäivään verrattuna Yhdysvaltalainen versio taitaa olla melkoinen karkelo. Voisi olla hassua, jos heittelisimme sinivalkoisia confetteja tai kirjoittaisimme nakkisämpylään "rakastan Suomea". Itsenäisyyspäivän ovikranssi on kyllä toteuttamisen arvoinen idea.

Töllötin näytti eilen illalla Syntynyt 4. heinäkuuta -elokuvan. Sitä katsellessa valmistuivat kolmiväriset raitasukat veljelle. Lanka on Regian World Ball Coloria eli maailman värejä. Regia ei ota kantaa siihen, minkä maan värit langassa on. Huomasin, että ihmisille syntyy väreistä erilaisia mielikuvia: Ranska, Venäjä, Norja, Englanti, Thaimaa. Ja totta, näiden kaikkien maiden lipuissa on väreinä sininen, punainen ja valkoinen.

 

Ehkä kaunein tapa tehdä lankakerä

Ranska


Venäjä

 



Kyläsukkia ja niiden jämälankasukat + tilannetilitys

Lankakorista löytyi Seitsemää veljestä nostalgiana ja tavallisena mustana. Sinisestä nostalgiasta tein jo aiemmin kyläsukat ja mustahan on ihan klassikkoväri. Mustat matkustivat anopille äitienpäivälahjaksi. Lilat odottavat vielä käyttäjää. Mutta saavat odottaakin, koska on aina hyvä olla yksi mallipari varastossa.

Jämistä sommittelin väripaneelisukat. Malli on sama, kuin karvamatosukissa ja jokerisukissa. Eli ensin joustinneuletta (2oikein, 2 nurin) 6cm. Sileää vartta sopivan pituuden verran. Nilkan kohdalla joustinneuletta (1 oikein, 1 nurin) 6 cm. Kantapää. Loppu sukka sileää neuletta. Kärki yhdellä värillä.

 

 

Näiden tekemisestä on jo tovi. Nyt työn alla on TAAS useita projekteja. Kaksi erilaista kolmiohuivia, sukkaa jos jonkinlaista, valaisinkokeilu sekä istuinalusta tulevan kesän retkille. Neulominen ja bloggaaminen näyttävät kulkevan sykleittäin. Nyt on enempi neulontasykli menossa. Kun viimeistelysykli iskee, on mahdollisuuksia bloggaussykliin. Viimeksi ei niin käynyt. Viimeistelysyklistä siirryin suoraan uuteen neulontasykliin ja bloggaukset jäivät tekemättä. Tsorge. 

Kurkistus Turun kaupunginteatterin kädentaitoihin

Turun kaupunginteatteri sulkee ovensa remontin vuoksi kahdeksi vuodeksi. Teatterin kulissit avattiin yleisökierroksille vielä viimeistä kertaa. Remontin jälkeen teatteria ei enää tällaisena näe. Evakkoon teatteri menee Logomoon ja esityksiä on lisäksi Linnateatterissa. Kierroksella kuulin, että puvustamo on jo muuttanut Pernoon.

Teatterin lavasteita, pukuja ja kaikenlaista muuta valmistavat taitavat käsityöläiset, joilta vaaditaan mielikuvitusta ja Pelle Pelottoman taitoja. Opas kertoi ohjaajan vaatimuksesta, jossa kaapin pitää hajota neljännellä iskulla. Ei ensimmäisellä, ei viidennellä. Toinen haaste oli valmistaa tuoli, joka on kestävä mutta hajoaa helposti. Molemmista haasteista teatterin verstas selvisi. Aidon näköinen kopio kuolleesta norsusta ei myöskään kuulostanut erityisen helpolta toteuttaa, mutta sellainenkin on tarpeistohenkilökunnan tekemänä syntynyt.

Tässä pieni kädentaitokimara teatterin kulisseista. Kuvaamiseen ei tavallisesti anneta lupaa, mutta nyt purkaminen oli jo niin pitkällä, että poikkeuslupa annettiin.

Näkymä lavalta katsomoon.

Puutyöverstaan lattia oli puuta.

Puutyöverstaan tiiliseinä.

Kopio näyttelijästä puutyöverstaassa.

Tätä kädentaitoa ei saa harjoittaa harjoitussalissa.

Tarpeistoverstaan kaapin hieno somistus.

Näyttelijöiden päistä tehdyt kipsivalokset ovat apuna somisteita tehtäessä.

Puvusto oli osittain jo muuttanut. Satuasut olivat vielä paikoillaan.

Siipiyksikkö.

Nuket katonrajaan hirtettyinä.

Adidasmies ja voimanainen -näyttelyn käsityömaistiaiset

Käsityöharrastaja suosittelee lämpimästä erinomaista näyttelyä.

Adidasmies ja Voimanainen

Kommentteja ajasta

Wäinö Aaltosen museo, 14.3.–25.5.2014

Karvamatosukat

Jämälankasukkien tekeminen on yllätyksellistä ja antoisaa. Joskus visiot toteutuvat, joskus eivät. Joskus lopputulos on jopa visiota parempi. Nyt lähtökohtana oli sekalainen kasa eri paksuisia lankoja, joista mistään ei olisi yksinään riittänyt mihinkään. Arvioin lankakasan riittävän sukkien varsiin, jos saavat rinnalleen jotain muuta lankaa. Lankamaailmasta ostamani Huldra-karvalanka vaikutti sopivan kiinnostavalta. Sukkaosa ja resori ovat 7-veljestä.

Valmiit sukat olivat niin kivat, että olen varma tekeväni näistä vielä toisintoja. Sukat tarvitsivat siis nimen. Innovaatiosukat - ei. Hippisukat - ei. Räsymatto - ei. Sukkien varsi on karvalangan ansioista pehmoista ja tunnustellessa tuli mieleen ihanan pehmoinen perhosentoukka, siis karvamato. Nimi oli siinä!

Nämä sukat eivät tosin ole niin petolliset, kuin mitä "ihana" karvamato voi olla. Veljeni kanssa joskus lapsena pyydystimme ihanansuloisenpehmoisen karvamadon ja pidimme sitä käsissämme silitellen. Karvamato puolustautui ja iski kätemme täyteen näkymättömiä piikkejä. Mitä lie puolustautumismyrkkyä. Loppupäivän liottelimme käsiämme meressä ja silti polte ei tahtonut lakata. Vuosia myöhemmin katalan matosen laji selvisi. Se oli heinähukan toukka. Kohtasin lajitoverin pitkospuilla viime vuonna (kuvassa). Olin lapsuudesta viisastunut ja jätin toukan omaan rauhaansa.

Karvamatosukat ovat heinähukkaa ystävällisemmät. En lisännyt myrkkyä ja muutenkaan ne eivät pistele.