Erottamattomat -kauluri mutsille ja kakrulle

Lanka: Drops Merino Extra Fine
Puikot: 4

Jännä projekti. Yhdellä mutsilla oli tarve pitää itsensä ja vauvansa väliin jäävä alue lämpimänä. Idean poikanen ratkaisuun oli Elämänlankaa-blogissa. No aivan sellaiselle ei ollut tarvetta, sillä tilauksen tehnyt mutsi-lapsi-pari pukeutuu nimenomaan liinailuun tarkoitettuun takkiin. Hieno takki muuten, mutta siinäkin jäi kahden vartalon väliin paleleva kuja.

Mietin erilaisia ratkaisuja kaulureiden yhdistämiseksi. Elämänlangassa ratkaisu oli tehty nepparein. Neppari venyvässä neuleessa ei kuitenkaan tuntunut siltä parhaalta idealta. Tavallinen nappi? Ei. Se saattaisi painaa ikävästi. Vetoketju? Painaa sekin. Tarranauha ei painais. Mutta karhea puoli tarttuisi joka paikkaan kun ei ole kiinni vastakappaleessaan. Kovan ajatustyön jälkeen päädyin neulomaan kaulurit ikuisesti yhteen ilman mitään mahdollisuutta erottautua.

Kaulurihässäkän kuvaaminen osoittautui vaikeaksi. Musta väri vielä lisäsi kierroksia. Miten ihmeessä tuplakaulurin saisi kuvattua niin, että idea todella tulee esille. Toimivimmaksi ratkaisuksi ilmeni tekopää ja nukke. Hitsin hitsi vaan se, että tabletin kameran asetukset taisivat olla pielessä. Jokainen kuva on rakeinen. Zori. Surkeiden otosten pelastajat ovat kaulurin supersöpöt käyttäjät alimmassa kuvassa.

Paljon tässä tuli opittua. Esimerkiksi sellainen asia, että vauvan pää on aukosta mennessään aikuisen pään veroinen.

Sukupolvien silmukat -neulekirja

Kesällä täällä blogissa on ollut aika hiljaista. No totta puhuen, hiljaista oli koko alkuvuosi. Käsitöitä kyllä on työn alla monta yhtäaikaa. Blogikirjoituksiakin on luonnoksina melkoisesti. Rima niiden julkaisuun nousee mitä enemmän aikaa kuluu. Taidankin painaa deleteä ja luoda uusia postauksia.

Kesä, kesä. Monen mielestä kuluva kylmä kesä on ollut parasta neulojalle. Ja tottahan se on, että ihan hirveän hikisillä käsillä ei viitsi puikkoja kilkutella. Oma neuletahti taisi olla sellainen kuin millä vaan kelillä, fiiliksen mukaan. Hiukan kävin hakemassa inspiraatiota kirjastosta.

Sukupolvien silmukat -kirja on käsityöharrastajien tekemä ja se sisältää karjalaisen perinteen mukaisia neuleohjeita. Kaikki sukka- ja lapasmallit ovat 1700- 1940 luvuilta. Kirjaa myydään mm. Taito-keskuksessa. Todella kauniilla kuvilla varustettu kirja oli melkoinen tietopaketti neulemalleista vuosien takaa. Kokeilin Elämänpolkuja -sukkia Regian 4-säikeisellä sukkalangalla. Niistä kerron lähiaikoina lisää. Kutkuttamaan jäi kuvassa olevat hapsulliset sormikkaat, osaisinko.

Allergiaranneke: No fish!

Partiolaisten maailmanjamboree alkaa pian Japanissa. Meidän perheestä reissuun lähtee kaksi. Varusteet alkaa olla kasassa ja matkaporukka vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Yksi asia huolestuttaa: kala-allergia ja Japanin runsas kalatarjonta. Kotona kala-allergia ei ole mitenkään ongelmallinen, koska kalaa ei ole lähimainkaan. Jotain pitäisi keksiä, joka muistuttaisi allergista itseään ja ehkä kiinnittäisi myös muiden huomion tarvittaessa.

Diabeetikoille on rannekkeensa ja joillekin muille sairauksille kans. Tutkailin netin tarjontaa. Paljon löytyy mutta ei juuri sopivaa. Ulkomaiden nettikaupoista olisi saanut lähinnä pikkulapsille suunniteltuja allergiarannekkeita. Ehkä sellainen olisi teinillä menetellyt. Mutta, mutta... Rannekkeen kun saa niin helposti pois. Siirtotatuointi? Ei, ei sekään pysy kolmea viikkoa.

Keksin ratkaisun. Hennatatuointi! Ilo oli lyhyt kun ilmeni, että hennaajia ei oikein löydy. Ihan pysyvää tatuointia ei edes harkittu. Vai harkittiinko? En muista.

Lukuisien selvittelyjen ja googlettelujen jälkeen päätin ratkaista asian itse. Päätin tehdä niin piukan rannekkeen, että sitä ei saa kolmeen viikkoon kädestä pois. Lisää googletusta. Jollain haulla löysin ystävännauhoja, joihin voi punoa myös tekstiä. Kokeilin puuvillalangalla, tuli kauhea. Ostin käsityöliikkeestä Anchor style -narua, joka on juuri nauhojen punonaa sopivaa tavaraa. Kokeilin uudestaan, tuli kelvoton. Purin. Tein uudestaan. Purin. Tein uudestaan. Luovutin.

Kokeilin virkkaamista. Ei onnistunut.

Viimein muistin, että on jotain mitä osaan jo valmiiksi. Osaan neuloa. Kokeilin Ancor-narun neulomista pienillä puikoilla. Tämä voisi onnistua. Jipii!

Lopputulos on suljettuna neuleena tehty ranneke, jossa lukee NO FISH NO FISH. Ympärysmitaltaan rannake on niin pieni, että sen hädin tuskin saa kämmenen läpi ujutettua. Kun ähkimisen jälkeen ranneke on paikoillaan, se istuu kuin nakutettu. Eikä tipu vahingossa. Sovituskuvaa en voi tässä julkaista, sillä rannekkeen pukeminen on liian vaivalloista. Seuraavan kerran se päätyy ranteeseen lähtöpäivänä.

Kuksakäden lämmitin ja sen lahjapakkaus

Alkuvuodesta keksin suurentaa neuloen partiohuiveista tutun osmonsolmun. Tai Josefinan solmun, jonkun koulukunnan mukaan. Tarkalleen ottaen neulottu solmu ei ole oikeaoppisesti mikään nimetyistä vaan vain muistuttaa jotakin partiolaisille tuttua. Nimi "Kuksakäden lämmitin"... sen ehkä ymmärtää vain partiolainen :)  Partioväki joka tapauksessa ihastui tähän ja puikot alkoivat heilumaan rivakasti. 

Nyt vinkki kevään partiolahjoihin. Neulo Kuksakäden lämmitin. Piirrä pahville tervehtivä käsi ja leikkaa käsi irti. Laita lämmitin ranteeseen ja anna lahjaksi partioystävälle. Alla olevan lahjan sai kummityttö, innokas sudenpentu.

 

 

 

Lentävä lapanen on Järvenpään paras paikka

Eräänä päivänä päädyin Järvenpäähän ilman sen kummempia odotuksia. Päämäärätön kävely johti minut lankojen luo aivan yllättäen. Ihan oikeasti. Vannon, että en etsinyt lankakauppaa. Yhtäkkiä vaan Lentävän Lapasen värikäs ikkuna veti puoleensa magneetin lailla.

 

Neulekahvila Lentävä Lapanen lumosi minut täysin. Ihanien lankojen lisäksi neulekahvilassa istui neulomassa joukko ihania ihmisiä. Tunnelma oli lämmin ja ystävällinen. Kun harmittelin, että neuleeni jäi hotellille, porukka kovasti kannusti hakemaan sen. Oikein houkuttelivat. Lentävä Lapanen on todellinen neulojan olohuone, jossa istuisin taatusti useamminkin, jos asuisin lähellä. Ompeleuseurameiningin lisäksi Lentävä Lapanen järjestää kursseja ja tapahtumia. Niistä voi lukea lisää täältä. 

 

Lentävään Lapaseen voi helposti pistäytyä, jos on reissussa pääkaupunkiseudulla. Juna kuljettaa nopeasti ja Lentävä Lapanen on aivan Järvenpään aseman lähellä. Tärppinä tuliaiseksi Lentävästä Lapasesta Aino's lapaset by Aino Sibelius.

www.lentavalapanen.fi

Palmikkosukat sweet tomato -kantapäällä

Uutta on kokeiltava, jotta mieli pysyy virkeänä. Yleensä teen tavallisen vahvistetun kantapään. Se kun sujuu vaikka unissaan. Sweet tomato -kantapää oli joskus kuukausia sitten kovassa huudossa käsityöpalstoilla ja sen istuvuutta jalkaan kehuttiin kovasti. Pakkohan sitä oli kokeilla.

 

Muutama purkukerta tuli tehtyä. En saanut lopputulosta reiättömän siistiksi. Lopulta päätin jättää reilusti reiät näkyviin sillä reikien hysteerinen peittely teki lopputuloksesta epäsiistimmän. Tällaisella kantapäällä sukan kokoa oli vaikea mitata. Kulmikas vahvistettu kantapää on selkeä mittaamisen kannalta. Tämä pyöreämuotoinen sweet tomato oli enemmän tulkinnanvarainen. Jostain sen mitan kuitenkin otin, en muista mistä. Sukista tuli kai kokoa 38 ja ne menivät siskolle lahjaksi.

 

Lanka on Nallea ja malli ilman kantapäätä on Novitan Joogasukka. Siinä ohjeessa silmukkamäärä täsmäsi kivasti sweet tomaton kanssa.

 

Kiinnostuitko?
Katso video sweet tomato kantapään tekemisestä https://www.youtube.com/watch?v=IRc3309JUyc

 

Nettle essence -tossut

Ravelry on pohjaton neuleohjeiden aarreaitta. Sivusto on jotenkin vaan niin kankea, että en millään jaksa sieltä mitään hakea. Onneksi joku muu jaksoi ja vinkkasi näistä kauniista Nettle essence -tossuista. Kovin paljon nämä houkuttelivat kokeilemaan ja pelkästä kuvasta en saanut ideaa irti. Niin siinä sitten kävi, että ensi kertaa elämässäni ostin netistä neuleohjeen.

 

Tossut aloitettiin kärjestä ja viimeisenä tehtiin kantapää todella erikoisella tavalla. Purkuja tuli tehtyä moneen kertaa. Sinnittely kannatti, sillä tossuista tuli oikein kivat. Mitään sarjatuotantoa näistä en kyllä aloita ja aloittelevalle neulojalle en suosittele missään nimessä. Mutta konkareille, niille jotka tekevät perussukat vaikka unissaan, malli tuo varmasti hauskaa vaihtelua.

 

p.s. Bongaa joulupallot

 



Lankaa somerolaisten lampaiden villasta

Lankavarastoon päätyy välillä lankoja, joista ei millään raaskisi tehdä mitään. Ajatusketju on järjetön. Eiköhän langat ole sitä varten, että niistä jotain tehdään. Toisaalta, jotain terapiaa taitaa olla sekin, kun lankoja vaan silittelee ja miettii mitä niistä tekisi.

Parin vuoden silittelyn jälkeen suomenlampaanvillaiset ja kasveilla värjätyt langat muuttuivat kahdeksi sukkapariksi. Lankojen tekijä on somerolainen Sari Witka, jonka lankoihin ja tuotteisiin voi tutustua kotisivuilla www.villatpellavat.net

 

Yksi kuva, kaksi harrastusta

 

 

Pinterest innoitti klemmarit luistimiin

Jostain Pinterestin syövereistä silmiini osui supersöpöt virkatut luistimet, joissa terä on kekseliäästi tehty isoista klemmareista. Samalla idealla luistimia oli toteutettu myös huovasta ja muista kankaista.

Englanninkielinen ohje löytyy täältä. En sitä noudattanut vaan enemmänkin tein fiiliksellä ja kuvan mukaan. Välillä sovittelin klemmarin päälle ja tuumailin, josko olisi sopiva.

Tämä luistinpari lähti tonttujen matkaan jääprinsessan paketin koristeena.

Kipsikäden lapanen pikatoteutuksena

Olinpa eräänä(kin) päivänä Helsingissä työreissulla, kun sain hätätilauksen. Pikkuystävä sai käteensä kipsin ja kipsikäteen tarvittiin pikatoimituksena lapanen. Parin korttelin päässä kokouspaikasta löytyi lankaliike Snurre, jossa oli parhaillaan muuttomyynti alkamassa. Snurren uusi tuleva osoite oli juuri selvinnyt, joten tähän ei liene tarpeellista vanhaa kirjoittaa. 1.2.2015 alkaen Snurre löytyy  osoitteesta Malminrinne 1 B, Helsinki.

 

Snurre yllätti heti. Ensin kivalla valikoimallaan ja heti perään  miesmyyjällä. Esitin asiani ja hipelöimme yhdessä lankoja. Kipsikäden lapanen oli kuitenkin sikäli poikkeuksellinen juttu, että hätiin pyydettiin pian toinenkin myyjä. Kolmeen pekkaan osasimme valita sopivan alpakka-merinovilla -langan. Ja myös puikot, koska matkalaukussani ei juuri oikean paksuisia puikkoja ollut. Snurren valikoimaan kannattaa ehdottomasti tutustua, jos luonnonmateriaalit kiinnostavat. www.snurre.fi

 

Aloitin kotimatkalla junassa lapasen neulomisen ja pyysin lähettämään viestin mitoista. Ja nehän ilmoitettiin täsmällisesti visuaalisessa muodossa. Parin purkukerran jälkeen lopullinen lapanen muodostui joustinneuleesta ja palmikosta. Ja huh, sopi kipsin päälle!

 

Hexipuff - uusi neulontavillitys

Olen viime viikkojen aikana liittynyt useampaankin neulontaryhmään Facebookissa. Jämälankaideoita-ryhmässä jaetaan nimensä mukaisesti vinkkejä pikkukerien käyttöön. Parasta virtuaalisessa ompeluseurassa on se, että saa kuulla sellaisesta mitä ei ole osannut etsiäkään. Sellainen yllätys oli HEXIPUFF.

 

Hexipuff? Mitä se voisi olla suomeksi? Hexi, hexagon on kuusikulmio, kenno. Puff on puhallus, savu, kannabis, se lohikäärme. Ilmakenno? Kennopuhvi? Kuusiohenki? Suomenkielinen nimi olisi keksittävä kiivaasti ettei tule vahingossa varastaneeksi jonkun nimisuojattua brändiä.

 

Hexipuffin googlaaminen toi tuloksia lähinnä muualta kuin Suomesta. Vain parissa blogissa oli asiaa hexibuffeista. En tiedä miksi niitä tehtiin, mutta koukkuun olivat kaikki tekijät jääneet.  Eli jotain hauskaa tämän pitää olla. Siis kokeilemaan.

 

Hexibuff voi olla yksivärinen, raidallinen tai kirjoneuletta. Valitsin testaukseen viikset. Mallikuvan löysin Pinterestistä http://www.pinterest.com/pin/1125968627910632/

Mikä juttu tämä nyt oikein sitten on? Päädyin tulokseen, että kyseessä on kaksipuolinen tilkku. Hexibuffeja voi käyttää erilaisiin tilkkutöihin pulleana eli täytettynä tai litteänä eli ilman täytteitä. Niistä saa koottua hauskan istuinalustan tai vaikka maton. Yksittäinen hexipuff on maskotti, lelu tai avaimenperä. Täältä löydät videon, jossa täti näyttää miten palasia yhdistellään. Ja täältä pulleamman yhdistelyvideon. Ja niin edelleen - videoita näyttää riittävän... Tässä perusteellinen selostus tilkun tekemisestä.

Tämän ensipuffini tein suljettuna neuleena kolmosen puikoilla jämälaarin jostain langoista. Lopputulos on suunnilleen tulitikkuaskin kokoinen. Että jos peittoa aikoo niin tovin saa puikkoja heiluttaa.

Voihan villasukka - todella sosiaalinen media

Liityin eräänä torstaina Facebookin Voihan villasukka -ryhmään. Ja voihan sosiaalinen media sentään kuinka paljon siellä tapahtuu! Ryhmässä on melkein 19000 jäsentä. Kuvia julkaistaan yhtenään; valmiita sukkia, keskeneräisiä, lankakeriä, pulmia, vinkkejä jne. Jokainen kuva tai kirjoitus kerää kymmenittäin kommentteja hetkessä. Minulle ryhmä oli liian vilkas ja päädyin jo heti perjantaina klikkaamaan ryhmän "arkistoon". Tämä tarkoittaa sitä, että olen edelleen ryhmän jäsen, mutta päivitykset eivät näy uutissivullani. Halutessani voin kuitenkin mennä katsomaan mitä ryhmässä tapahtuu.

 

Ryhmässä on pitkä lista ohjeita. Niistä bongasin monen ryhmäläisen suositteleman Twist or not -sukan. Ohje löytyy Ravelrystä ja sen voi ladata maksutta. Malli on helppo ja ihan hauska. Voihan villasukka -ryhmäläisten kommenteista päättelin, että porukassa on paljon aloittelijoita. Moni tuskasteli langankiertojen kanssa, joita tvistaavassa sukassa tehdään. Ryhmään kuuluvat neulontakonkarit neuvoivat auliisti. Sinänsä hienoa että noviiseille ja mestareille on yhteinen areena, jossa osaaminen kasvaa yhteisöllisesti. Voihan villasukka -ryhmä on uuden ajan naapurin Mirja. Tosin nopeatempoisempi, koska kysymyksen voi kirjoittaa eetteriin heti. Livenaapuriin mennään ehkä vasta kun omia konsteja on kokeiltu lukuisia kertoja.

Viikon päästä kävin kurkkaamassa Voihan villasukassa mitä siellä tapahtuu. No siellähän oli ilmiriita päällä. Joku toivotti tervetulleeksi riidattomaan Villasukat vilisee -ryhmään ja liityin siihen. Ehkä se ryhmä sopii minulle paremmin.



Twist or not. Luonnonvalkoista Seitsemää veljestä

 

Suklainen lämpöhoito jaloille eli villasukkien hauska lahjapakkaus

Joskus sitä välähtää niin että itsekin yllättyy. Tähän keksintöön tarvittiin viime hetken paniikki puuttuvasta lahjapakkauksesta ja keittiöön kierimään jäänyt vanha hillopurkki. Ja näin kosmetologi-ystävä sai lahjaksi ruskeat kyläsukat pakattuna lasipurkkiin eli suklaisen lämpöhoidon jaloille. Lahjan saaja alkoi jo ideoimaan muita hoitoja. Miten olisi mustikkainen tai vaniljainen lämpöhoito ja miksei myös käsille. Tästä taisi tulla uusi hitti!

Lahjapussi jämätapetista

Tein kesälomalla mökin vanhoista tyynyliinoista sisustussydämiä. Yksi niistä lähti synttärilahjaksi ystävälle.

Lahja > tarvitaan lahjapaketti > itse tehty > kierrätysmateriaaleista? > jämätapetti!

Muistan joskus jossain askartelukirjassa nähneeni vinkin, että lahjapussi on kätevä tehdä kirjaa apuna käyttäen. Siis niin, että ikään kuin paketoi kirjan, mutta sulkeekin vain toisen pään. Toinen pää jää aukoksi ja siihen voi lisätä lahjapussin kantokahvat. Helppoa ja nopeaa.

Hilun Lillit Novitan lapaslehdessä!

Viime syksynä lähetin Lilli-lapaset Yhteishyvän ja Novitan lapaskilpailuun. Jotenkin unohdin koko homman sen koomin. Nähtävästi en ole käynyt Novitan sivuilla kuukausiin ja en myöskään ole selaillut Novitan lehtiä kauppareissulla. Outoa. Tänään kuitenkin tuulet kääntyivät ja tartuin maitokaupassa tammikuussa julkaistuun Novitan Lapaslehteen. Ja siellähän ne olivat, lapaskilpailuun lähetetyt Lillit. Olivat vielä saaneet seuralaisikseen Lasset. Lillit ja Lasset näkyvät myös Novitan lapasideoissa.   

 

Toivoin, että Lilleistä tulisi ketjulapaset, niitä tehtäisiin paljon ja mahdollisimman monella lapsella olisi hauskat leikkikaverit lapasten muodossa mukana. Ainakin Omppumadon blogissa on Lapaslehden ohjeesta innostuttu ja kommenteista päätellen myös muut. Hyvää matkaa Lilleille maailman joka kolkkaan!



Tämä Lilli lähti kilpailuun ja muuttui ohjeeksi Lapaslehteen

 

Vanhainkodin neulegraffiti

Vierailin Mäntyrinteen vanhainkodissa ja ilahduin kädentaitojen ja taiteen läsnäolosta. Moni seinällä oleva teos oli yhteisötaidetta, asukkaiden yhdessä tekemää. Rohkeita ideoita ja taidokkaita toteutuksia, joista riittää iloa vuosiksi eteenpäin.

Mäntyrinteen väki on ollut suorastaan edelläkävijään neulegraffitien osalta, vaikka he eivät ehkä ole itse kutsuneetkaan teosta juuri neulegraffitiksi. Graffiti tai ei, 640 tupsua muodostavat hauskan ja modernin ryijyn.

Abba The Museum ja Agnethan kuuluisa pipo

Läpikulkumatkalla Tukholmassa muistin uuden Abba-museon ja tein sinne perheen kera hätävisiitin.

• Vinkki nro 1. Suunnittelemalla säästät, sillä netistä ennakkoon ostettu lippu on edullisempi.

 

Museossa pääsee mm. laulamaan hologrammi-Abban kanssa lavalle. Esitys sujuu ehkä paremmin, jos biisi on edes hiukan hallussa. Samaan aikaan kun piti seurata laulun sanoja ja tanssiliikkeitä. Toki hauskaa oli, vaikka homma ei nyt ihan sujunutkaan.

• Vinkki nro 2. Tutustu museon tarjontaan etukäteen ja opettele Dancing Queen ja Mamma Mia valmiiksi. Tähän auttaa museon Sing along -sivu.

Museossa on monia aktiviteetteja, jotka alkavat pääsylipun skannauksella. Jälkikäteen museoreissuun voi palata omalta koneelta pääsylipun koodin avulla. Jos olisin tajunnut asian jo museossa kunnolla, olisin tallentanut tekemiseni paremmin. Nyt ei ihan kaikkea tullut mukaan kotiin ihailtavaksi.

• Vinkki nro 3. Lukeminen kannattaa aina. Jopa pääsylippujen ja museoinfojen.

Tässä vaiheessa neuleblogin lukija jo varmasti kärsimättömästi odottaa pientä kosketuspintaa käsitöihin. No vuoden 1974 Euroviisuista se löytyy. Agnethan kuuluisa sininen virkattu pipo.

Hauskan Abba-kierroksen jälkeen on aika tyhjentää kukkaro museokauppaan. Äsh! Nyt kirjoitin väärin. Piti kirjoittaa, että käyttää luottokortti tappiin.

• Vinkki nro 4. Abbalaisille ei käteinen raha kelpaa. Museossa voi maksaa vain kortilla.

Museokaupasta voi ostaa virkkauspaketin, jolla saa aikaan Euroviisuissa vuonna 1974 Agnethan päässä olleen sinisen pipon. Tai siis samankaltaisen pipon. Ja tämähän sopii museon linjaan, sillä useat näytillä olleet esineet olivat kopioita alkuperäisistä. Oli se hienoa nähdä, millaisen kaltaisella kitaralla on Abbassa rämpytelty. Ja millaisen kaltaisella patiolla on istuskeltu. Jos Abba-museon anti olisi ollut vain näiden kaltais-esineiden varassa, olisi pääsylippu ehdottomasti ollut liian kallis. Toiminnallisuus kuitenkin pelasti koko homman ja museosta poistui jokainen hilpeällä mielellä.

Ja minä vielä erityisen iloisena Agnethan pipo-DIY mukanani :)

 

www.abbathemuseum.com