Allergiaranneke: No fish!

Partiolaisten maailmanjamboree alkaa pian Japanissa. Meidän perheestä reissuun lähtee kaksi. Varusteet alkaa olla kasassa ja matkaporukka vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Yksi asia huolestuttaa: kala-allergia ja Japanin runsas kalatarjonta. Kotona kala-allergia ei ole mitenkään ongelmallinen, koska kalaa ei ole lähimainkaan. Jotain pitäisi keksiä, joka muistuttaisi allergista itseään ja ehkä kiinnittäisi myös muiden huomion tarvittaessa.

Diabeetikoille on rannekkeensa ja joillekin muille sairauksille kans. Tutkailin netin tarjontaa. Paljon löytyy mutta ei juuri sopivaa. Ulkomaiden nettikaupoista olisi saanut lähinnä pikkulapsille suunniteltuja allergiarannekkeita. Ehkä sellainen olisi teinillä menetellyt. Mutta, mutta... Rannekkeen kun saa niin helposti pois. Siirtotatuointi? Ei, ei sekään pysy kolmea viikkoa.

Keksin ratkaisun. Hennatatuointi! Ilo oli lyhyt kun ilmeni, että hennaajia ei oikein löydy. Ihan pysyvää tatuointia ei edes harkittu. Vai harkittiinko? En muista.

Lukuisien selvittelyjen ja googlettelujen jälkeen päätin ratkaista asian itse. Päätin tehdä niin piukan rannekkeen, että sitä ei saa kolmeen viikkoon kädestä pois. Lisää googletusta. Jollain haulla löysin ystävännauhoja, joihin voi punoa myös tekstiä. Kokeilin puuvillalangalla, tuli kauhea. Ostin käsityöliikkeestä Anchor style -narua, joka on juuri nauhojen punonaa sopivaa tavaraa. Kokeilin uudestaan, tuli kelvoton. Purin. Tein uudestaan. Purin. Tein uudestaan. Luovutin.

Kokeilin virkkaamista. Ei onnistunut.

Viimein muistin, että on jotain mitä osaan jo valmiiksi. Osaan neuloa. Kokeilin Ancor-narun neulomista pienillä puikoilla. Tämä voisi onnistua. Jipii!

Lopputulos on suljettuna neuleena tehty ranneke, jossa lukee NO FISH NO FISH. Ympärysmitaltaan rannake on niin pieni, että sen hädin tuskin saa kämmenen läpi ujutettua. Kun ähkimisen jälkeen ranneke on paikoillaan, se istuu kuin nakutettu. Eikä tipu vahingossa. Sovituskuvaa en voi tässä julkaista, sillä rannekkeen pukeminen on liian vaivalloista. Seuraavan kerran se päätyy ranteeseen lähtöpäivänä.