Videonauhoista valaisimelle varjostin

Mummu jätti jälkeensä romanttisen valaisimen. Jalka on jykevää alabasteria, varjostin jotain hienoa kangasta. En tiedä kuinka monta vuotta valaisin oli mummulla, vuosikymmeniä kuitenkin. Mummu on valaissut itseään ihan toisissa galakseissa jokseenkin 13 vuotta ja sen ajan valaisin on ollut täysin hunningolla. En tiedä olisiko varjostin päässyt tuohon kuntoon mummun tiukassa huolehdinnassa. Yhtä kaikki, kangas ei näköjään ikuista ole, toisin kuin jalan alabasteri. Juu, pohjassa on tarra, siitä tiedän materiaalin...

Mummu oli vanhan kansan nuukailija, kunnon säästäjä. Saanen siis tuunauksella anteeksi valaisimen kaltoinkohtelun. Ja lisäpisteitä haalin siitä, että tuunaukseen käytetty materiaali on kierrätysmateriaalia eli VHS-nauhaa. Aivan, videonauhaa, joka näyttää olevan ikuisempaa kuin videolaitteet, jotka välttämättä tarvittaisiin nauhojen alkuperäiseen tarkoitukseen.

 

 

p.s. Tuo hieno printti nuottien vieressä on synttärilahja työkavereilta. Taiteilija Reetta Isotupa-Siltanen tekee kollaasitöistään printtien lisäksi kortteja, julisteita, muovitaskuja ym. Niitä saa Joutomaasta esim. täältä

VHS-muistoja

 

Muistatko, kun saatiin VHS-videonauhuri? Minun tapauksessani kaikki naapurit ja kaverit saivat videovempeleet valovuoden ennen meitä. Ne ensimmäiset aparaatit olivat siitä käteviä, että nauhoittaa pystyi vain sitä kanavaa mitä katsoi. Viitseliäs laittoi pausen päälle mainosten ajaksi, jotta elokuvanautinto tallenteelta olisi mahdollisimman saumaton. Paras virhe, jota tähän liittyen pystyi tekemään oli tietenkin se, että toimi täysin päinvastoin. VHS-kasetteja myös vuokrattiin ja jopa ostettiin. Oma aarteeni oli ja on ET-elokuva. Se tosin oli aika pettymys nykytelkkarista katsottuna, oli ehkä hieman liikaa patinaa.

 

Kaukana ovat rakkaat VHS-ajat. Suomalaisten kodit ovat nyt pullollaan virattomia nauhoitteita. Viitseliäimmät ovat tietenkin myyneet ne ajoissa kirppiksellä. Hätäiset ovat raahanneet leffat roskikseen jätelaista piittaamatta. Mutta kaltaiseni hitaat tavaransiirtäjät pitävät näitä aarteita sohvan takana. Onneksi, sillä muuten ei olisi materiaalia hauskoihin käsitöihin. ET:stä en aio koskaan virkata mitään, mutta nauhaa taitaa siïtäkin huolimatta riittää noin tuhanteen kuvan mukaiseen koriin.

 

Tee näin: Tartu virkkuukoukkuun ja anna mennä!

 

Olisikohan tässä ihmemies vai ritari ässä?