Mummu jätti jälkeensä romanttisen valaisimen. Jalka on jykevää alabasteria, varjostin jotain hienoa kangasta. En tiedä kuinka monta vuotta valaisin oli mummulla, vuosikymmeniä kuitenkin. Mummu on valaissut itseään ihan toisissa galakseissa jokseenkin 13 vuotta ja sen ajan valaisin on ollut täysin hunningolla. En tiedä olisiko varjostin päässyt tuohon kuntoon mummun tiukassa huolehdinnassa. Yhtä kaikki, kangas ei näköjään ikuista ole, toisin kuin jalan alabasteri. Juu, pohjassa on tarra, siitä tiedän materiaalin...
Mummu oli vanhan kansan nuukailija, kunnon säästäjä. Saanen siis tuunauksella anteeksi valaisimen kaltoinkohtelun. Ja lisäpisteitä haalin siitä, että tuunaukseen käytetty materiaali on kierrätysmateriaalia eli VHS-nauhaa. Aivan, videonauhaa, joka näyttää olevan ikuisempaa kuin videolaitteet, jotka välttämättä tarvittaisiin nauhojen alkuperäiseen tarkoitukseen.
p.s. Tuo hieno printti nuottien vieressä on synttärilahja työkavereilta. Taiteilija Reetta Isotupa-Siltanen tekee kollaasitöistään printtien lisäksi kortteja, julisteita, muovitaskuja ym. Niitä saa Joutomaasta esim. täältä
Hienon lampun tuunasit!
VastaaPoistaKiitti! Kun tota materiaalia on edelleen ihan sikana, pitäisi keksiä lisää projekteja.
VastaaPoista