torstai 28. marraskuuta 2013

Partiopalloja ja heijastimia myyjäisiin

 

Myyjäiset Henrikinkirkolla lauantaina 30.11. klo 11-13.00. Tervetuloa!

Meripartiolippukunta Lätynkääntäjät ry:n toiminnan tukemiseksi myytävänä on mm. partiopalloja, sheriffintähtiä, kierrätyskankaista tehtyjä pipoja, käsin värjättyjä kynttilöitä, namunauhoja, sytykeruusuja, kuppikakkuja ja muita herkullisia leivonnaisia.
 
Lätynkääntäjien myyntipöydän tuotto menee kokonaisuudessaan partiotoimintaan. Myyjäisissä mukana myös partiolippukunta Henrikin tapulitytöt, Martat, Merimieskirkko, lähetystyö ja kirkkokuoro.



Väiskipäiset joulupallot ovat itse keksimiäni ja tekemiäni ja nyt myynnissä ensi kertaa. Huovutettu heijastin on vanha tuttu keksintö ja niitä tehtiin partioporukan voimin. Sheriffi-tuotteistaminen jäi viimeistelijän vastuulle.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pipo heijastavasta langasta

Ihana lankalöytö Prismasta. Paksu akryyli-lanka, jonka joukossa kiemurtelee heijastinnauhaa. Nyt kannattaa olla nopea, sillä valikoima näyttää pienenevän koko ajan. Yksi kerä maksaa lähes 9 euroa, joten ihan ilmaista kamaa tämä ei ole. Yhdestä kerästä tulee reilusti yksi pipo, tällainen pidempikin malli. Pipolle ei siis hintaa tule liikaa.

Kannattaa muuten olla tarkkana, kun lankaa ostaa. Itselle kävi niin, että yhdestä kerästä puuttui heijastin kokonaan. Reklamointikäynnillä mukaan tarttui kolme lisäkerää, joten kalliiksi tuli sekin valitus:)

Nyt Hilun neulomossa valmiina on neljä pipoa: sininen, vihreä, erilainen vihreä ja punainen. Puikoilla punainen pipo. Lankakerinä vuoroaan odottamassa sininen, vihreä, oranssi, punainen ja viininpunainen. Kaupassa oli muistaakseni myös ruskeaa ja tummansinistä. Siis OLI, koska luultavasti lanka alkaa olla pahasti loppu. Hopihopi Prismaan, jos nopsa ja hyödyllinen joululahja odottaa vielä tekemistään.

Lanka: Lumio Schachenmayr Original
Puikot: 8
Silmukoita: 40 lapselle, 44 aikuiselle

Alla mallit poseeraavat ja näyttävät pipon eri käyttötapoja.





sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Nimikoidut jarrusukat

Tein taannoin rouheat villasukat. Aikani niitä nurkissa pyöritteltyäni, huomasin niiden olevan isoäidin jalkoihin sopivat. Lähes muinaismuistoksi jäänyt sukkien jarrupohja-aine pääsi viimein kokeiluun.
 
Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä vaikka hyvin alkoikin. Jarrumössöä oli kyllä suhteellisen helppo puristaa, kunhan ensin osasi leikata suuaukon sopivan kokoiseksi. Punainen aine oli aluksi vaaleanpunaista ja muuttui kirkaanpunaiseksi kuivuessaan. Lopputulos miellytti aluksi. Mutta vain aluksi.
 
Rouhea sukka ja viivamainen jarruaine eivät ehkä olleetkaan paras mahdollinen pari. Paikoitellen teksti leijailee irti sukasta ja irtoaisi, ellei teksti olisi katkeamatonta kaunokirjoitusta. Yritin myöhemmin paikkailla hommaa lisäämällä jarrumössöä kriittisiin kohtiin. Jotenkuten onnistui, mutta ei nyt ihan priimaa tällä kertaa tullut. Pullokin meni tukkoon ja mössö ryöpsähteli ulos hallitsemattomasti.
 
Sukat ovat käytössä ja käyttäjä ei ole kehdannut valittaa.