Karvamatosukat

Jämälankasukkien tekeminen on yllätyksellistä ja antoisaa. Joskus visiot toteutuvat, joskus eivät. Joskus lopputulos on jopa visiota parempi. Nyt lähtökohtana oli sekalainen kasa eri paksuisia lankoja, joista mistään ei olisi yksinään riittänyt mihinkään. Arvioin lankakasan riittävän sukkien varsiin, jos saavat rinnalleen jotain muuta lankaa. Lankamaailmasta ostamani Huldra-karvalanka vaikutti sopivan kiinnostavalta. Sukkaosa ja resori ovat 7-veljestä.

Valmiit sukat olivat niin kivat, että olen varma tekeväni näistä vielä toisintoja. Sukat tarvitsivat siis nimen. Innovaatiosukat - ei. Hippisukat - ei. Räsymatto - ei. Sukkien varsi on karvalangan ansioista pehmoista ja tunnustellessa tuli mieleen ihanan pehmoinen perhosentoukka, siis karvamato. Nimi oli siinä!

Nämä sukat eivät tosin ole niin petolliset, kuin mitä "ihana" karvamato voi olla. Veljeni kanssa joskus lapsena pyydystimme ihanansuloisenpehmoisen karvamadon ja pidimme sitä käsissämme silitellen. Karvamato puolustautui ja iski kätemme täyteen näkymättömiä piikkejä. Mitä lie puolustautumismyrkkyä. Loppupäivän liottelimme käsiämme meressä ja silti polte ei tahtonut lakata. Vuosia myöhemmin katalan matosen laji selvisi. Se oli heinähukan toukka. Kohtasin lajitoverin pitkospuilla viime vuonna (kuvassa). Olin lapsuudesta viisastunut ja jätin toukan omaan rauhaansa.

Karvamatosukat ovat heinähukkaa ystävällisemmät. En lisännyt myrkkyä ja muutenkaan ne eivät pistele.