Kuksakäden lämmitin #vainpartiojutut

Partio - mikä ihana tekosyy neulomiseen. Olen menossa lähiaikoina partion uuden toiminnanohjaushässäkän eli Kuksan koulutustilaisuuteen. Tiatskari mukaan, käskettiin. Hiiripartiota siis tiedossa. Ennen vanhaan oli paperipartiota vastapainona sille oikealle partiolle. Kuksan ja koulutuksen innoittamana syntyi tämä funktionaalinen koru, kuksakäden lämmitin.

 

Tee itsellesi oma kuksakäden lämmitin!

Kiitos Facebookin HC-partiolaiset ryhmälle, josta sain linkit solmun ohjeeseen pari sekuntia kysymyksen esittämisen jälkeen.

Neulo 3-3,5 puikoilla merinovillaista lankaa pötköksi.
Pötkön leveys on 6 silmukkaa.
Tee sileää neuletta niin pötkö rullautuu automaattisesti.

Sopiva pituus Hilulle on 7 x ranteen ympärys.
Päättele pötkö.

Kieputa pötköä kämmenen ympäri kaksi kertaa siten, että
toinen kierros menee ristiin ensimmäisen päälle.

Käännä käsi ja pujota häntä oikean lenkin läpi ja vasemman yli.

Nosta vasen lenkki oikean yli niin, että muodostuu "reikä".

Pujota häntä reiän läpi.

 

Pujota häntä nyt oikean lenkin läpi.

Käännä käsi.

Laita häntä vasemman lenkin yli ja aloituskohdassa
jatka matkaa mukaillen jo pujoteltua reittiä.



Nyt solmu näyttää tältä ja voisi olla vaikka valmis.
Jatka kuitenkin pujottelua samaa reittiä mukaillen jo
pujoteltua nyöriä. Seuraa aina nyörin oikeaa reunaa.

Kun joka puolella on rinnakkain kaksi nyöriä,
päättele hännät ompelemalla ja piilota sauma
päällä olevien nyörien alle.

Valmis!

 

Lankaa somerolaisten lampaiden villasta

Lankavarastoon päätyy välillä lankoja, joista ei millään raaskisi tehdä mitään. Ajatusketju on järjetön. Eiköhän langat ole sitä varten, että niistä jotain tehdään. Toisaalta, jotain terapiaa taitaa olla sekin, kun lankoja vaan silittelee ja miettii mitä niistä tekisi.

Parin vuoden silittelyn jälkeen suomenlampaanvillaiset ja kasveilla värjätyt langat muuttuivat kahdeksi sukkapariksi. Lankojen tekijä on somerolainen Sari Witka, jonka lankoihin ja tuotteisiin voi tutustua kotisivuilla www.villatpellavat.net

 

Yksi kuva, kaksi harrastusta

 

 

Pinterest innoitti klemmarit luistimiin

Jostain Pinterestin syövereistä silmiini osui supersöpöt virkatut luistimet, joissa terä on kekseliäästi tehty isoista klemmareista. Samalla idealla luistimia oli toteutettu myös huovasta ja muista kankaista.

Englanninkielinen ohje löytyy täältä. En sitä noudattanut vaan enemmänkin tein fiiliksellä ja kuvan mukaan. Välillä sovittelin klemmarin päälle ja tuumailin, josko olisi sopiva.

Tämä luistinpari lähti tonttujen matkaan jääprinsessan paketin koristeena.

Tiikeri-tytön tiikerisukat

Joulun jälkeen uskallan hiukan paljastaa ennen joulua varjeltuja salaisuuksia.

Kummitytön kestolahjatoive on tiikerien suojelu. Koska olen joulupukin virallinen apulainen, sain huolehtia tiikerien suojelun tukemisesta kummitytön nimissä. Yhdessä diplomin kanssa joulupakettiin sopi mitä mainioimmin tiikeriset sukat  Hjertegarnin Safari-langasta. Ja mikä tuuri, jätepaperiin oli ajautumassa tiikeri-juliste, joka taittui oivalliseksi lahjakääreeksi.

Vakoilijatontut kertoivat, että lahja oli mieluinen, jopa joulun paras!

Tyynyliinat mökkiporukan joululahjoiksi

Mökillä nukkuu monta päätä ja jokainen pää tarvitsee tyynyliinan. Joku saattaa muistaa, että kesällä mökin vintage-tyynyliinat päätyivät vallan muuhun käyttöön. Uusille oli siis huutava tarve. Ja toki jotain joulumuistamisiakin on kiva antaa.

 

Päässäni oli visio jostain Carl Larssonin maailmasta. Sinistä, merihenkistä ja höysteeksi keltaista. Tyynyliinojen metsästyksen aloitin jo kesällä, sillä 20 saman henkistä mutta erilaista tyynyliinaa ei ihan yhdestä kaupasta löydy. Nimikointiin ostin keltaista tekstiilimaalia.

 

Mutta, mutta... Ei mennyt kuin Strömsössä. Keltainen väri oli joihinkin tyynyliinoihin liian vähän peittävä. Tämän asian sain paikkailtua käyttämällä keltaista muliinilankaa. Lopullinen moka ja huutonaurun aiheuttaja oli kirjoitusvirhe siskon nimen kohdalla. Sitäpä ei muliinilangalla korjattu. Perheen kannustuksesta laitoin tyynyliinan joulupakettiin virheineen päivineen.

 

 

 

Hyvää uutta vuotta ja kiitos kaikille blogin lukijoille!

 

 

Kipsikäden lapanen pikatoteutuksena

Olinpa eräänä(kin) päivänä Helsingissä työreissulla, kun sain hätätilauksen. Pikkuystävä sai käteensä kipsin ja kipsikäteen tarvittiin pikatoimituksena lapanen. Parin korttelin päässä kokouspaikasta löytyi lankaliike Snurre, jossa oli parhaillaan muuttomyynti alkamassa. Snurren uusi tuleva osoite oli juuri selvinnyt, joten tähän ei liene tarpeellista vanhaa kirjoittaa. 1.2.2015 alkaen Snurre löytyy  osoitteesta Malminrinne 1 B, Helsinki.

 

Snurre yllätti heti. Ensin kivalla valikoimallaan ja heti perään  miesmyyjällä. Esitin asiani ja hipelöimme yhdessä lankoja. Kipsikäden lapanen oli kuitenkin sikäli poikkeuksellinen juttu, että hätiin pyydettiin pian toinenkin myyjä. Kolmeen pekkaan osasimme valita sopivan alpakka-merinovilla -langan. Ja myös puikot, koska matkalaukussani ei juuri oikean paksuisia puikkoja ollut. Snurren valikoimaan kannattaa ehdottomasti tutustua, jos luonnonmateriaalit kiinnostavat. www.snurre.fi

 

Aloitin kotimatkalla junassa lapasen neulomisen ja pyysin lähettämään viestin mitoista. Ja nehän ilmoitettiin täsmällisesti visuaalisessa muodossa. Parin purkukerran jälkeen lopullinen lapanen muodostui joustinneuleesta ja palmikosta. Ja huh, sopi kipsin päälle!

 

Hexipuff onnittelee hääparia

Sain kutsun häihin. Lahjatoive oli niin selkeä, että ajatustyötä piti käyttää vain korttiin. Langat kun aina polttelevat käsissä, niitähän on käytettävä. Pikkuinen ripustuslenkillä varusteltu hexipuff vaikutti sopivalta idealta jouluisiin häihin.

Suunnittelin ensin kuninkaallistyylisen monogrammin hääparin etukirjaimista. Muutaman purkukerran jälkeen päädyin tavallisiin tolppakirjaimiin. Ei se eka visio vaan toiminut, ei sitten millään. Valmis hexipuff on suunnilleen tulitikkuaskin kokoinen ja sen tekemiseen meni kaksi iltaa. Samassa ajassa olisin tehnyt kokonaisen sukkaparin. Joskus pieni on työlästä.