Puikkomaisterin sukkakirjasta kokeiltua

Vuosi sitten sain lahjaksi Puikkomaisterin sukkakirjan. Se oli toivelahja. Toivoin siis itselle haasteita ja niitä sain. Kaupan päälle silmäniloa, olen selannut kirjan kannesta kanteen kymmeniä kertoja.

Neulekirjat noin yleisesti eivät ole toivelistalla. Ne ovat vähän kuin keittokirjat, yhdestä kirjasta yksi toteutus ja saman löytäisi netistä. Puikkomaisterin sukkakirja kuitenkin oli poikkeuksellisen houkutteleva. Ja kotimainen. Se on tärkeää, sillä käännöskirjoissa neuleohjeet muuttuvat joskus ihan oudoiksi.

Neulekirjan tekeminen ei varmastikaan ole mitään helppoa. Vaikka kuinka tarkastaisi, virheitä ja epäloogisuuksia eksyy joukkoon. Jotain pieniä juttuja oli tässäkin kirjassa havaittavissa, en niitä nyt enää muista. Mutta kirja onkin "tarkoitettu tosineulojille" eikä siksi jokaista mutkaa tarvitse selittää. Pärjäsin :)

Neulekuviot toimivat Puikkomaisterin kirjassa hyvin. Jotkut ruudukot olisivat voineet erottua paremmin, sillä välillä oli vaikea laskea silmukoiden määrää.

Aivan ekana halusin tehdä itselleni Loistavat niityt. Koska ohjeen mukaista Handun lankaa ei lähikaupoissani myydä, käytin Pirkkalankaa. Olin jo etukäteen surullinen pohjien tulevasta rikkoontumisesta, joten päätinkin tehdä säärystimet. Ovat sitten pitkäikäisemmät.

Toinen ohje, jota kokeilin oli Marjut. Oikein kiva kuvio, teen varmasti toistekin. Langoissa taas sovelsin. Käytin Regiaa sekä kaksiväristä Kirjopirkkaa.

Kolmas kokeilu, Ohdake. Päätin käyttää Loistavat niityt -säärystimistä jääneitä lankoja. Purkuun meni. En saanut kantapäästä istuvaa, en sitten millään. Palasin vanhaan tuttuun tyyliini, tavalliseen vahvistettuun kantapäähän. Varren kuvion jälkeen keksin kaikkea muuta. Mutta mitä, siitä luette joskus toiste. Nyt on toinen pari vielä puikoilla.

Loistavat niityt

Marjut

Ohdake
Kantapää meni lopulta purkuun. Jotain aivan muuta tulossa tilalle.

Vihaiset jalat

Hupsista. Venähti päivitysväli aika pitkäksi. Ei selityksiä, ei vaan ole huvittanut.
---
Pikkuystävien jalat palelivat, ja saamani puhelun perusteella vain angripöörssit voivat niitä lämmittää. Tilaus oli aluksi selkeä: toiselle punainen lintu, toiselle keltainen. Lisätoiveena oli muunmuassa että sukissa linnut rikkovat niitä rakennelmia. Ei kun googlaamaan virikkeitä.

No aivan aluksi oli myönnettävä, että minun tekemissä sukissa linnut eivät riko minkäänlaisia rakennelmia. Joitakin Angry birds -sukkaohjeita löysin, monet aivan pönttöjä. Yksi haku johti toiseen, kolmanteen jne. Suomalaisista vinkeistä ei mieleistä löytynyt. Onneksi internet on kutistanut maapallon niin pieneksi, että vinkkejä löytyy suhteellisen helposti myös muualta.

Oikea hakusana oli lopulta "angry feet", se vinkki löyty jostain blogista tai Facebookin neuleryhmästä. Päädyin huolellisesti tehtyihin ohjeisiin ja lintujen ilmeen kannalta tärkeään silmästöön. Hyvä löytö. En ehkä olisi pystynyt vangitsemaan lintujen persooonallisia ilmeitä ilman näitä loistavia ohjeita.

Sukkien saajat olivat tyytyväisiä. Punaisten saaja totesi "vautsi" ja kiikutti sukat kaappiin. Keltaisten saaja laittoi sukat heti jalkaan.

Sininen merinovillahuivi

Tein täydennyksenä joululahjaksi annetuille pipolle ja lapasille värimaailmaan sopivan huivin. Koska paras huivimalli on jo ajat sitten löytynyt, tein taas 40 asteen kolmiohuivin. Nyt kuitenkin ensi kertaa juuri tästä ihanasta langasta. Italialainen Essentials merino dk -lanka on pehmeää ja laadukasta. Olen aiemmin tehnyt siitä useammankin pipon, siis myös sen huivin kaveriksi kuuluvan joululahjapipon.

Puikkosuositus langalle on 4-4,5. Huivin tein hieman isommilla puikoilla. Saattoivat olla jopa kutoset, en millään enää muista tarkkaan. Tuloksena oli joustava ja hyvin kaulan ympärille rullailtava huivi. Lankaa meni neljä 50 gramman kerää.

Taisin kyllä luvata postauksen vihaisista sukista. No olkoon se sitten seuraava.

Huivi täydensi tämän setin. Lapaset ovat päältä 100% villaa, sisältä löytyy Regian ohutta keltaista sukkalankaa. Reunassa samaa lankaa  kuin huivissa. Pipo on tehty kaksinkertaisella langalla, joka siis samaa kuin huivissakin.

 Lapasissa sovelsin Novitan ohjetta. Outo efekti on salaman ansiota.

Pehmeät leivokset ja pari sanaa kirjoista

Virkatut muffinssit ja muut herkkupalat tuntuvat olevan kovasti suosittuja amigurumeja. No onhan niihin kätevä upottaa jämälankoja, jos jollain nyt sattuu prinsessakakun vihreää jämää olemaan. Ja voi olla, että jonkun mielestä niitä on hauska tehdä.

Mullehan nämä taitavat jäädä ainokaisiksi, ei ollut ihan oma juttu. Osin syynä vähäiseen innostukseen lienee se, että virkkaaminen on liki edellytys pehmeiden leivosten onnistumiseen. Ja sehän ei multa suju, toisin kuin neulominen. Oppimistehtävän merkeissä siis mentiin, niin käden taitojen kuin henkisen kestävyydenkin puolella.

Makupaloja syntyi lopulta yksi kutakin ja ne matkasivat leivoslaatikossa lahjaksi ihanalle prinsessalle. Lahjan saaja oli niin tyytyväinen, että soitti vielä illalla kiittääkseen uudelleen. Että kyllä kannatti ponnistella, nyt on hyvä mieli.

Hain vinkkejä leivoksiin netistä ja kirjastosta. Lopulta en noudattanut yhtäkään ohjetta, mutta kuvista oli kieltämättä suuri apu.

• Parhaat kuvat löytyvät "Virkade kakor" -kirjasta, kannattaa lainata! 
• Ehdottomasti huonoimmat ja epäinnostavimmat kuvat löytyivät "Amigurumi-herkut" -kirjasta, jossa oli karmea taitto ja epätarkat kuvat sutaistuista käsitöistä. Ihanko tosissaan joku on tuollaisen kirjan tehnyt ja kustantanut. Hei kamoon! 
• "Intona virkkaukseen" oli kelpo teos, jossa tosin yritettiin huijata lasten tekevän lähes tehdasmaisen tarkkoja käsitöitä. Justiinsa. 

 Seuraavaksi luvassa postaus vihaisista sukista.

Mitä tuli tehtyä ja mistä unohdin kertoa

Huoh! Blogi ei saa olla rasite, eihän. Päivitystahti ei pysy millään tehtyjen käsitöiden tasalla. Hiukan se harmittaa. On nimittäin aivan todella mukava selata jälkikäteen omien käsitöiden kuvia. Mitat, koot, ohjeet ja langat on kamalan kätsää olla jossain muistissa, siksi tämän blogin aikanaan perustinkin. Mutta nyt syksy on ollut kovin paljon muuta ohjelmaa pullollaan. Bambupuikkoja ehtii toki heiluttelemaan lentokoneessakin. Kuvat voi napata missä vaan. Mutta blogitekstin tekeminen vaatii jo hetken pysähtymisen.

Jotta loppuvuoden tekeleet eivät vaipuisi unohduksiin, laitetaan nyt edes kuvat. Hyvää tulevaa vuotta 2016 kaikille. Käsityön iloa!

Sormikkaat edestakaisin - odottavat kokoamista

Houtskarin vikkelisukat Sukupolvien sukka -kirjasta

 

Tossut Dropsin Eskimo -langasta

Tossujen jämistä lovikka-kynsikkäät

Myyjäisiin lämpimiä rannekoruja

Pikku kasseja vanhasta julisteesta myyjäisten asiakkaille

Myyjäisten ajan heiluttelin uusia Arne&Carlos sukkiani seminaarissa

Tuplalapaset ja pipo joululahjaksi

Pitkät polvisukat

"Tekisitkö mulle tennareihin mahtuvat pitkät sukat?" Kysymykset esitti tytär, jolla toki on jo kymmenet tekemäni villasukat. Monet vaan turhan paksusta langasta tehtyjä mahtuaakseen tennareiden sisälle. Kipaisimme yhdessä Käsityö-Elisaan ja teini sai itse valita mieleisen langan. Ostoskoriin päätyi hieno sukkalanka Jawol Magic, liukuvärjättynä ruskan sävyissä. Hyvä lanka, saa pestä koneessa ja riittävän ohutta.

Mallin sovelsin Upeat kirjoneulesukat -kirjasta. Ohje oli perin outo, sukan varsi olisi pitänyt tehdä tasoneuleena. Siis miksi? Tein suljettuna neuleena ja muutenkin vähän sovelsin. Tai aika paljonkin sovelsin. Noi käännöskirjat on kyllä aina vähän sitä sun tätä. Ehkäpä ne sopivat lähinnä ideoiden hakemiseen.

Sukista tuli oikein kivat. Ja syytä oli tullakin. Nämä on taas niitä kahteen kertaan tehtyjä sukkia. Sen verran tuli purkuja tehtyä, että samassa ajassa olisin tehnyt varmaan kolme paria tavallisia sukkia.

Lanka: Lang Yarns Jawoll Magic
Puikot: 2,75

Erottamattomat -kauluri mutsille ja kakrulle

Lanka: Drops Merino Extra Fine
Puikot: 4

Jännä projekti. Yhdellä mutsilla oli tarve pitää itsensä ja vauvansa väliin jäävä alue lämpimänä. Idean poikanen ratkaisuun oli Elämänlankaa-blogissa. No aivan sellaiselle ei ollut tarvetta, sillä tilauksen tehnyt mutsi-lapsi-pari pukeutuu nimenomaan liinailuun tarkoitettuun takkiin. Hieno takki muuten, mutta siinäkin jäi kahden vartalon väliin paleleva kuja.

Mietin erilaisia ratkaisuja kaulureiden yhdistämiseksi. Elämänlangassa ratkaisu oli tehty nepparein. Neppari venyvässä neuleessa ei kuitenkaan tuntunut siltä parhaalta idealta. Tavallinen nappi? Ei. Se saattaisi painaa ikävästi. Vetoketju? Painaa sekin. Tarranauha ei painais. Mutta karhea puoli tarttuisi joka paikkaan kun ei ole kiinni vastakappaleessaan. Kovan ajatustyön jälkeen päädyin neulomaan kaulurit ikuisesti yhteen ilman mitään mahdollisuutta erottautua.

Kaulurihässäkän kuvaaminen osoittautui vaikeaksi. Musta väri vielä lisäsi kierroksia. Miten ihmeessä tuplakaulurin saisi kuvattua niin, että idea todella tulee esille. Toimivimmaksi ratkaisuksi ilmeni tekopää ja nukke. Hitsin hitsi vaan se, että tabletin kameran asetukset taisivat olla pielessä. Jokainen kuva on rakeinen. Zori. Surkeiden otosten pelastajat ovat kaulurin supersöpöt käyttäjät alimmassa kuvassa.

Paljon tässä tuli opittua. Esimerkiksi sellainen asia, että vauvan pää on aukosta mennessään aikuisen pään veroinen.