Sukupolvien silmukat -neulekirja

Kesällä täällä blogissa on ollut aika hiljaista. No totta puhuen, hiljaista oli koko alkuvuosi. Käsitöitä kyllä on työn alla monta yhtäaikaa. Blogikirjoituksiakin on luonnoksina melkoisesti. Rima niiden julkaisuun nousee mitä enemmän aikaa kuluu. Taidankin painaa deleteä ja luoda uusia postauksia.

Kesä, kesä. Monen mielestä kuluva kylmä kesä on ollut parasta neulojalle. Ja tottahan se on, että ihan hirveän hikisillä käsillä ei viitsi puikkoja kilkutella. Oma neuletahti taisi olla sellainen kuin millä vaan kelillä, fiiliksen mukaan. Hiukan kävin hakemassa inspiraatiota kirjastosta.

Sukupolvien silmukat -kirja on käsityöharrastajien tekemä ja se sisältää karjalaisen perinteen mukaisia neuleohjeita. Kaikki sukka- ja lapasmallit ovat 1700- 1940 luvuilta. Kirjaa myydään mm. Taito-keskuksessa. Todella kauniilla kuvilla varustettu kirja oli melkoinen tietopaketti neulemalleista vuosien takaa. Kokeilin Elämänpolkuja -sukkia Regian 4-säikeisellä sukkalangalla. Niistä kerron lähiaikoina lisää. Kutkuttamaan jäi kuvassa olevat hapsulliset sormikkaat, osaisinko.

Allergiaranneke: No fish!

Partiolaisten maailmanjamboree alkaa pian Japanissa. Meidän perheestä reissuun lähtee kaksi. Varusteet alkaa olla kasassa ja matkaporukka vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Yksi asia huolestuttaa: kala-allergia ja Japanin runsas kalatarjonta. Kotona kala-allergia ei ole mitenkään ongelmallinen, koska kalaa ei ole lähimainkaan. Jotain pitäisi keksiä, joka muistuttaisi allergista itseään ja ehkä kiinnittäisi myös muiden huomion tarvittaessa.

Diabeetikoille on rannekkeensa ja joillekin muille sairauksille kans. Tutkailin netin tarjontaa. Paljon löytyy mutta ei juuri sopivaa. Ulkomaiden nettikaupoista olisi saanut lähinnä pikkulapsille suunniteltuja allergiarannekkeita. Ehkä sellainen olisi teinillä menetellyt. Mutta, mutta... Rannekkeen kun saa niin helposti pois. Siirtotatuointi? Ei, ei sekään pysy kolmea viikkoa.

Keksin ratkaisun. Hennatatuointi! Ilo oli lyhyt kun ilmeni, että hennaajia ei oikein löydy. Ihan pysyvää tatuointia ei edes harkittu. Vai harkittiinko? En muista.

Lukuisien selvittelyjen ja googlettelujen jälkeen päätin ratkaista asian itse. Päätin tehdä niin piukan rannekkeen, että sitä ei saa kolmeen viikkoon kädestä pois. Lisää googletusta. Jollain haulla löysin ystävännauhoja, joihin voi punoa myös tekstiä. Kokeilin puuvillalangalla, tuli kauhea. Ostin käsityöliikkeestä Anchor style -narua, joka on juuri nauhojen punonaa sopivaa tavaraa. Kokeilin uudestaan, tuli kelvoton. Purin. Tein uudestaan. Purin. Tein uudestaan. Luovutin.

Kokeilin virkkaamista. Ei onnistunut.

Viimein muistin, että on jotain mitä osaan jo valmiiksi. Osaan neuloa. Kokeilin Ancor-narun neulomista pienillä puikoilla. Tämä voisi onnistua. Jipii!

Lopputulos on suljettuna neuleena tehty ranneke, jossa lukee NO FISH NO FISH. Ympärysmitaltaan rannake on niin pieni, että sen hädin tuskin saa kämmenen läpi ujutettua. Kun ähkimisen jälkeen ranneke on paikoillaan, se istuu kuin nakutettu. Eikä tipu vahingossa. Sovituskuvaa en voi tässä julkaista, sillä rannekkeen pukeminen on liian vaivalloista. Seuraavan kerran se päätyy ranteeseen lähtöpäivänä.

Valepalmikkoa sukkiin

Kyllä on blogi hunningolla. Keskeneräisiä käsitöitä on läjäpäin ja blogin luonnoksissa näyttää olevan vähintään sama määrä luonnostekstejä. Olisko tähän joku selitys? No ehkäpä työrintamalla on ollut hieman vilkkaampaa ja työ on niin sanotusti haitannut harrastuksia. Nyt kun kesäloman ensimmäinen satsi alkoi, pitäisi olla aikaa saattaa loppuun lukuisat keskeneräiset harrastusprojektit. Toisaalta, koska neulominen ja siitä bloggaaminen on vain huvitusta itselleni, jätän tekemättä jos kertakaikkiaan ei huvita. Nii!

Nämä valepalmikko-kuvat odottivat siellä blogin luonnoksissa julkaisemista. Valepalmikko on silkkaa huijausta, näyttää palmikolta mutta ei sitä ole. Kuvio syntyy ylivetokavennuksista ja langankierroista. Silmukkamäärän tulee olla viidellä jaollinen. Jos ei ole, valepalmikkoa voi vuorotella muiden pintojen kanssa, kuten kuvien harmaissa sukissa. Sukan varressa valepalmikko on myös funktionaalinen, se joustaa hyvin ja palautuu muotoonsa tavallista joustinta paremmin. Neulojalle valepalmikko tuo vaihtelua perusjuttuihin.

Ja näin se tehdään
1 krs: *2 nurin, 3 oikein*
2. krs: *2 nurin, nosta 1 silmukka oikein neulomatta, neulo 2 oikein, nosta neulomaton silmukka kahden viimeksi neulotun silmukan yli*
3. krs: *2 nurin, 1 oikein, langankierto, 1 oikein*
4. krs: kuten 1. kerros

Kuksakäden lämmitin ja sen lahjapakkaus

Alkuvuodesta keksin suurentaa neuloen partiohuiveista tutun osmonsolmun. Tai Josefinan solmun, jonkun koulukunnan mukaan. Tarkalleen ottaen neulottu solmu ei ole oikeaoppisesti mikään nimetyistä vaan vain muistuttaa jotakin partiolaisille tuttua. Nimi "Kuksakäden lämmitin"... sen ehkä ymmärtää vain partiolainen :)  Partioväki joka tapauksessa ihastui tähän ja puikot alkoivat heilumaan rivakasti. 

Nyt vinkki kevään partiolahjoihin. Neulo Kuksakäden lämmitin. Piirrä pahville tervehtivä käsi ja leikkaa käsi irti. Laita lämmitin ranteeseen ja anna lahjaksi partioystävälle. Alla olevan lahjan sai kummityttö, innokas sudenpentu.

 

 

 

Jämäkiemurat Dropsin vinoraitasukkia mukaillen

Neulojalle kertyy jämäkeriä. Se on ihanaa sillä jämistä neulotaan villemimmät silmukat. Nyt vastaan tuli todella villi ja mielenkiintoinen ohje jota oli heti päästävä kokeilemaan. Jämälangat pelastivat kärsimättömän, lankakaupoille ei ollut aikaa.

Tässä mallissa neulotaan koko ajan neljällä eri värisellä kerällä. Joka toinen kerros tehdään työn nurjalla puolella ja lankoja kieputetaan toistensa ympärille saumakohdissa. Värien vaihtumiskohta siirtyy vähän kerrallaan eteenpäin. Tuloksena on vinot pystyraidat ilman lankojen kuljettamusta tai katkaisemista. Kantapää oli erilainen kuin mitä yleensä teen. Sukka tehtiin kärkeen saakka yhtenä pötkönä. Kantapään kohdalle vain neulottiin pätkä eriväristä lankaa, joka lopuksi purettiin kantapään silmukoita varten.

Ohje on siis DROPS vinoraitasukat. Langat kaikenlaisia. Puikot nro 3.

Lentävä lapanen on Järvenpään paras paikka

Eräänä päivänä päädyin Järvenpäähän ilman sen kummempia odotuksia. Päämäärätön kävely johti minut lankojen luo aivan yllättäen. Ihan oikeasti. Vannon, että en etsinyt lankakauppaa. Yhtäkkiä vaan Lentävän Lapasen värikäs ikkuna veti puoleensa magneetin lailla.

 

Neulekahvila Lentävä Lapanen lumosi minut täysin. Ihanien lankojen lisäksi neulekahvilassa istui neulomassa joukko ihania ihmisiä. Tunnelma oli lämmin ja ystävällinen. Kun harmittelin, että neuleeni jäi hotellille, porukka kovasti kannusti hakemaan sen. Oikein houkuttelivat. Lentävä Lapanen on todellinen neulojan olohuone, jossa istuisin taatusti useamminkin, jos asuisin lähellä. Ompeleuseurameiningin lisäksi Lentävä Lapanen järjestää kursseja ja tapahtumia. Niistä voi lukea lisää täältä. 

 

Lentävään Lapaseen voi helposti pistäytyä, jos on reissussa pääkaupunkiseudulla. Juna kuljettaa nopeasti ja Lentävä Lapanen on aivan Järvenpään aseman lähellä. Tärppinä tuliaiseksi Lentävästä Lapasesta Aino's lapaset by Aino Sibelius.

www.lentavalapanen.fi

Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonna -hexipuffit

Kesäajan alkamisen kunniaksi, julkaisen vielä yhden joululahjan viime vuodelta. Kikkailun huipentumana oli paketointi juustorasiaan, saajan herkkuruoan mukaisesti. Kotiväki spekuloi, että rasian avaaminen voi olla jopa pettymys, jos odottaa juustoa enemmän kuin neulottuja turtleseja.

Idea löytyi Pinterestistä, mistäpä muualtakaan. Muoto on hexipuff, joita olen kokeillut aiemminkin. Lähipiirin TMNT-asiantuntijat olivat muutaman kokeilun jälkeen sitä mieltä, että silmien pitää olla elävämmät, suun asennon pitää olla turtlesin luonnetta kuvaava ja huivin pitää liehua. Lukuisien kokeilujen jälkeen lopullinen muoto löytyi. Tunne oli mahtava, kun keksin huivin voivan olla samalla ripustuslenkki. Joskus yksinkertaisen keksinnön tekeminen vaatii pitkän ajatustyön.

Tässä he ovat: Leonardo (sininen), Raphael (punainen), Donatello (lila) ja Michelangelo (oranssi).