Kurkistus Turun kaupunginteatterin kädentaitoihin

Turun kaupunginteatteri sulkee ovensa remontin vuoksi kahdeksi vuodeksi. Teatterin kulissit avattiin yleisökierroksille vielä viimeistä kertaa. Remontin jälkeen teatteria ei enää tällaisena näe. Evakkoon teatteri menee Logomoon ja esityksiä on lisäksi Linnateatterissa. Kierroksella kuulin, että puvustamo on jo muuttanut Pernoon.

Teatterin lavasteita, pukuja ja kaikenlaista muuta valmistavat taitavat käsityöläiset, joilta vaaditaan mielikuvitusta ja Pelle Pelottoman taitoja. Opas kertoi ohjaajan vaatimuksesta, jossa kaapin pitää hajota neljännellä iskulla. Ei ensimmäisellä, ei viidennellä. Toinen haaste oli valmistaa tuoli, joka on kestävä mutta hajoaa helposti. Molemmista haasteista teatterin verstas selvisi. Aidon näköinen kopio kuolleesta norsusta ei myöskään kuulostanut erityisen helpolta toteuttaa, mutta sellainenkin on tarpeistohenkilökunnan tekemänä syntynyt.

Tässä pieni kädentaitokimara teatterin kulisseista. Kuvaamiseen ei tavallisesti anneta lupaa, mutta nyt purkaminen oli jo niin pitkällä, että poikkeuslupa annettiin.

Näkymä lavalta katsomoon.

Puutyöverstaan lattia oli puuta.

Puutyöverstaan tiiliseinä.

Kopio näyttelijästä puutyöverstaassa.

Tätä kädentaitoa ei saa harjoittaa harjoitussalissa.

Tarpeistoverstaan kaapin hieno somistus.

Näyttelijöiden päistä tehdyt kipsivalokset ovat apuna somisteita tehtäessä.

Puvusto oli osittain jo muuttanut. Satuasut olivat vielä paikoillaan.

Siipiyksikkö.

Nuket katonrajaan hirtettyinä.

Vihreää lämpöä jaloille

Säilytä vyöte! Näinhän sitä neuvotaan. Säilytän kyllä vyötteitä, ne muodostava selvittämättömän vyötemöykyn neulekorin pohjalla. Välillä kippaan vyötteitä roskikseen litroittain kerrallaan. Hallitsemattomasta vyötteiden arkistoinnista johtuen en tiedä, mitä lankaa näissä sukissa käytin. Sen kuitenkin muistan, että muodostunut kuvio tuli ihan yllätyksenä. Siksi olisikin ihan tosi hauskaa ostaa uudestaan tätä samaa lankaa. Olisit säilyttänyt vyötteen, nätisti.

 

Nämä sukat menivät yhdelle neidille, jonka kodin pesukone oli kutistanut kaikki villasukat. Hups! Sellaista voi sattua, kun oikein innokkaasti pyykätään. Kyseessä oli siis hätätila, neitokainen oli vailla villasukkia. Onneksi hän oli joustava ja vastaanotti ei-mieliväriset ja hiukan liian suuret sukat.

Adidasmies ja voimanainen -näyttelyn käsityömaistiaiset

Käsityöharrastaja suosittelee lämpimästä erinomaista näyttelyä.

Adidasmies ja Voimanainen

Kommentteja ajasta

Wäinö Aaltosen museo, 14.3.–25.5.2014

Pöllöjä

Piipahdin Lankahelvetissä ja nappasin sieltä idean pöllö-maskotteihin. Nopeaa ja hauskaa neulottavaa, ainoa syy pöllötehtaan toiminnan keskeytykseen oli täytevanun loppuminen. Tähtisilmä-pöllön visio tuli puolisolta. Tosin hänen näkynsä oli erilainen ja toteutus ei tällä kertaa vastannut visiota. On kyllä myönnettävä, että tähtisilmä näyttää enemmän turpiin saaneelta kuin Paul Stanleyltä.

Ideakoppaan jäi hautumaan pöllöjen minimpi versio avaimenperäkäyttöön. Prototyyppi on jo tehty.

Oli pakko kokeilla läpyskän kuvaeditoria



 

Herrain pukineita: kaulaliina ja solmio

Viime kesänä etsin nopsasti tehtäviä välitöitä. Miten meninkään retkuun ja luulin luikeron kravatin valmistuvan nopeasti. No eihän se toki työnä mikään vaativa ollut. Mutta tylsyydessään voittamaton ja siksi valmistuminen kesti kevääseen asti. Ohjeen nappasin Novitan sivuilta. Toki en tietenkään noudattanut lankasuosituksia vaan käytin varastosta löytyneitä jämiä.

Valkoinen kaulaliina on ollut työn alla vielä pidempään. Tosin enemmän tarkoituksella. Yksinkertainen huivi on hyvä nollaus käsille kahden vaativamman työn välissä. Sentin verran nollausta yleensä riittää, joten yhdestä kaulahuivista riittää nollauskapasitteettia pitkään.

Tällaiset niistä sitten tuli. Herrain pukineet.

 

Idän mystiikka muuttuu värejä vaihtamalla ihan muuksi

Värillä on väliä. Todistin sen nyt tekemälläni sukkatutkimuksella. Anoppi toi joskus viime vuoden puolella Kauneimmat käsityöt: Kauneimmat lapaset ja sukat & asusteet -lehden (morjens, mikä nimihirviö lehdellä). Siitä bongasin kauniit kirjoneulesukat, jotka piti ehdottomasti laittaa puikoille. Ohjeen mukaisia lankoja en hätähousuna ehtinyt hankkimaan, vaan kaivoin varastoista jämälankoja. Sukista tuli ihan mainiot, mutta fiilis on ihan toiselta puolelta maapalloa mallikuvan kanssa. Sukista tuli kooltaan aika suuret, miestenkokoiset, mutta habitukseltaan enemmän naistensukat. Tästä ristiriidasta johtuen sukilla ei ole vielä käyttäjää.

Lopputulos ja tarjoiluehdotus ovat aika eri maailmasta.

Kärjen piti olla keltainen, mutta lanka loppui toisen sukan kohdalla kesken.
Pieni purkaminen ja molempiin sukkiin tuli punainen kärki. Parempi.

Tonttusukat? Joulusukat? Lapinsukat?

 

Ohjeen kantapäämalli oli uusi tuttavuus. Kiva kokeilu, mutta ei ehkä toistu.

Varren yläreunan rimpsu ei nyt ihan satasella onnistunut tästä korvaavasta langasta :(

Inspiraatio ja ohje tästä lehdestä

 

Karvamatosukat

Jämälankasukkien tekeminen on yllätyksellistä ja antoisaa. Joskus visiot toteutuvat, joskus eivät. Joskus lopputulos on jopa visiota parempi. Nyt lähtökohtana oli sekalainen kasa eri paksuisia lankoja, joista mistään ei olisi yksinään riittänyt mihinkään. Arvioin lankakasan riittävän sukkien varsiin, jos saavat rinnalleen jotain muuta lankaa. Lankamaailmasta ostamani Huldra-karvalanka vaikutti sopivan kiinnostavalta. Sukkaosa ja resori ovat 7-veljestä.

Valmiit sukat olivat niin kivat, että olen varma tekeväni näistä vielä toisintoja. Sukat tarvitsivat siis nimen. Innovaatiosukat - ei. Hippisukat - ei. Räsymatto - ei. Sukkien varsi on karvalangan ansioista pehmoista ja tunnustellessa tuli mieleen ihanan pehmoinen perhosentoukka, siis karvamato. Nimi oli siinä!

Nämä sukat eivät tosin ole niin petolliset, kuin mitä "ihana" karvamato voi olla. Veljeni kanssa joskus lapsena pyydystimme ihanansuloisenpehmoisen karvamadon ja pidimme sitä käsissämme silitellen. Karvamato puolustautui ja iski kätemme täyteen näkymättömiä piikkejä. Mitä lie puolustautumismyrkkyä. Loppupäivän liottelimme käsiämme meressä ja silti polte ei tahtonut lakata. Vuosia myöhemmin katalan matosen laji selvisi. Se oli heinähukan toukka. Kohtasin lajitoverin pitkospuilla viime vuonna (kuvassa). Olin lapsuudesta viisastunut ja jätin toukan omaan rauhaansa.

Karvamatosukat ovat heinähukkaa ystävällisemmät. En lisännyt myrkkyä ja muutenkaan ne eivät pistele.