Mikä tässä nyt on niin vaikeaa, että tehtyjä sukkia ei saa pääteltyä. Korillinen sukkia odottaa viimeistelyjä. Siinä ne huutavat olohuoneen nurkassa, mutta minä en välitä. Aloitan aina uuden työn ja annan vanhojen urputtaa rauhassa. Vasta kun joku ihminen huutaa palelevien jalkojensa puolesta, voin ryhtyä toimeen.
Onkohan tässä kyse luopumisen tuskasta? Valmis sukka on myös valmis lähtemään maailmalle. En ilmeisesti henno lähettää luomuksiani kiertelemään ympäriinsä ties kenen jaloissa. Paitsi, että toisaalta olen iloinen, kun sukat kelpaavat ja ovat päivittäisessä käytössä. Onkohan tämä nyt sitä neuloosia?
 |
| "Tulkaa joku auttamaan! Me maadumme ennen valmistumista." |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti