Läpikulkumatkalla Tukholmassa muistin uuden Abba-museon ja tein sinne perheen kera hätävisiitin.
Vinkki nro 1. Suunnittelemalla säästät, sillä netistä ennakkoon ostettu lippu on edullisempi.
Museossa pääsee mm. laulamaan hologrammi-Abban kanssa lavalle. Esitys sujuu ehkä paremmin, jos biisi on edes hiukan hallussa. Samaan aikaan kun piti seurata laulun sanoja ja tanssiliikkeitä. Toki hauskaa oli, vaikka homma ei nyt ihan sujunutkaan.
Vinkki nro 2. Tutustu museon tarjontaan etukäteen ja opettele Dancing Queen ja Mamma Mia valmiiksi. Tähän auttaa museon Sing along -sivu.
Museossa on monia aktiviteetteja, jotka alkavat pääsylipun skannauksella. Jälkikäteen museoreissuun voi palata omalta koneelta pääsylipun koodin avulla. Jos olisin tajunnut asian jo museossa kunnolla, olisin tallentanut tekemiseni paremmin. Nyt ei ihan kaikkea tullut mukaan kotiin ihailtavaksi.
Vinkki nro 3. Lukeminen kannattaa aina. Jopa pääsylippujen ja museoinfojen.
Tässä vaiheessa neuleblogin lukija jo varmasti kärsimättömästi odottaa pientä kosketuspintaa käsitöihin. No vuoden 1974 Euroviisuista se löytyy.Agnethan kuuluisa sininen virkattu pipo.
Hauskan Abba-kierroksen jälkeen on aika tyhjentää kukkaro museokauppaan. Äsh! Nyt kirjoitin väärin. Piti kirjoittaa, että käyttää luottokortti tappiin.
Vinkki nro 4. Abbalaisille ei käteinen raha kelpaa. Museossa voi maksaa vain kortilla.
Museokaupasta voi ostaa virkkauspaketin, jolla saa aikaan Euroviisuissa vuonna 1974 Agnethan päässä olleen sinisen pipon. Tai siis samankaltaisen pipon. Ja tämähän sopii museon linjaan, sillä useat näytillä olleet esineet olivat kopioita alkuperäisistä. Oli se hienoa nähdä, millaisen kaltaisella kitaralla on Abbassa rämpytelty. Ja millaisen kaltaisella patiolla on istuskeltu. Jos Abba-museon anti olisi ollut vain näiden kaltais-esineiden varassa, olisi pääsylippu ehdottomasti ollut liian kallis. Toiminnallisuus kuitenkin pelasti koko homman ja museosta poistui jokainen hilpeällä mielellä.
Ja minä vielä erityisen iloisena Agnethan pipo-DIY mukanani :)
Lankakorista löytyi Seitsemää veljestä nostalgiana ja tavallisena mustana. Sinisestä nostalgiasta tein jo aiemmin kyläsukat ja mustahan on ihan klassikkoväri. Mustat matkustivat anopille äitienpäivälahjaksi. Lilat odottavat vielä käyttäjää. Mutta saavat odottaakin, koska on aina hyvä olla yksi mallipari varastossa.
Jämistä sommittelin väripaneelisukat. Malli on sama, kuin karvamatosukissa ja jokerisukissa. Eli ensin joustinneuletta (2oikein, 2 nurin) 6cm. Sileää vartta sopivan pituuden verran. Nilkan kohdalla joustinneuletta (1 oikein, 1 nurin) 6 cm. Kantapää. Loppu sukka sileää neuletta. Kärki yhdellä värillä.
Näiden tekemisestä on jo tovi. Nyt työn alla on TAAS useita projekteja. Kaksi erilaista kolmiohuivia, sukkaa jos jonkinlaista, valaisinkokeilu sekä istuinalusta tulevan kesän retkille. Neulominen ja bloggaaminen näyttävät kulkevan sykleittäin. Nyt on enempi neulontasykli menossa. Kun viimeistelysykli iskee, on mahdollisuuksia bloggaussykliin. Viimeksi ei niin käynyt. Viimeistelysyklistä siirryin suoraan uuteen neulontasykliin ja bloggaukset jäivät tekemättä. Tsorge.
Turun kaupunginteatteri sulkee ovensa remontin vuoksi kahdeksi vuodeksi. Teatterin kulissit avattiin yleisökierroksille vielä viimeistä kertaa. Remontin jälkeen teatteria ei enää tällaisena näe. Evakkoon teatteri menee Logomoon ja esityksiä on lisäksi Linnateatterissa. Kierroksella kuulin, että puvustamo on jo muuttanut Pernoon.
Teatterin lavasteita, pukuja ja kaikenlaista muuta valmistavat taitavat käsityöläiset, joilta vaaditaan mielikuvitusta ja Pelle Pelottoman taitoja. Opas kertoi ohjaajan vaatimuksesta, jossa kaapin pitää hajota neljännellä iskulla. Ei ensimmäisellä, ei viidennellä. Toinen haaste oli valmistaa tuoli, joka on kestävä mutta hajoaa helposti. Molemmista haasteista teatterin verstas selvisi. Aidon näköinen kopio kuolleesta norsusta ei myöskään kuulostanut erityisen helpolta toteuttaa, mutta sellainenkin on tarpeistohenkilökunnan tekemänä syntynyt.
Tässä pieni kädentaitokimara teatterin kulisseista. Kuvaamiseen ei tavallisesti anneta lupaa, mutta nyt purkaminen oli jo niin pitkällä, että poikkeuslupa annettiin.
Näkymä lavalta katsomoon.
Puutyöverstaan lattia oli puuta.
Puutyöverstaan tiiliseinä.
Kopio näyttelijästä puutyöverstaassa.
Tätä kädentaitoa ei saa harjoittaa harjoitussalissa.
Tarpeistoverstaan kaapin hieno somistus.
Näyttelijöiden päistä tehdyt kipsivalokset ovat apuna somisteita tehtäessä.
Puvusto oli osittain jo muuttanut. Satuasut olivat vielä paikoillaan.
Säilytä vyöte! Näinhän sitä neuvotaan. Säilytän kyllä vyötteitä, ne muodostava selvittämättömän vyötemöykyn neulekorin pohjalla. Välillä kippaan vyötteitä roskikseen litroittain kerrallaan. Hallitsemattomasta vyötteiden arkistoinnista johtuen en tiedä, mitä lankaa näissä sukissa käytin. Sen kuitenkin muistan, että muodostunut kuvio tuli ihan yllätyksenä. Siksi olisikin ihan tosi hauskaa ostaa uudestaan tätä samaa lankaa. Olisit säilyttänyt vyötteen, nätisti.
Nämä sukat menivät yhdelle neidille, jonka kodin pesukone oli kutistanut kaikki villasukat. Hups! Sellaista voi sattua, kun oikein innokkaasti pyykätään. Kyseessä oli siis hätätila, neitokainen oli vailla villasukkia. Onneksi hän oli joustava ja vastaanotti ei-mieliväriset ja hiukan liian suuret sukat.
Piipahdin Lankahelvetissä ja nappasin sieltä idean pöllö-maskotteihin. Nopeaa ja hauskaa neulottavaa, ainoa syy pöllötehtaan toiminnan keskeytykseen oli täytevanun loppuminen. Tähtisilmä-pöllön visio tuli puolisolta. Tosin hänen näkynsä oli erilainen ja toteutus ei tällä kertaa vastannut visiota. On kyllä myönnettävä, että tähtisilmä näyttää enemmän turpiin saaneelta kuin Paul Stanleyltä.
Ideakoppaan jäi hautumaan pöllöjen minimpi versio avaimenperäkäyttöön. Prototyyppi on jo tehty.
Viime kesänä etsin nopsasti tehtäviä välitöitä. Miten meninkään retkuun ja luulin luikeron kravatin valmistuvan nopeasti. No eihän se toki työnä mikään vaativa ollut. Mutta tylsyydessään voittamaton ja siksi valmistuminen kesti kevääseen asti. Ohjeen nappasin Novitan sivuilta. Toki en tietenkään noudattanut lankasuosituksia vaan käytin varastosta löytyneitä jämiä.
Valkoinen kaulaliina on ollut työn alla vielä pidempään. Tosin enemmän tarkoituksella. Yksinkertainen huivi on hyvä nollaus käsille kahden vaativamman työn välissä. Sentin verran nollausta yleensä riittää, joten yhdestä kaulahuivista riittää nollauskapasitteettia pitkään.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
