Viime syksynä lähetin Lilli-lapaset Yhteishyvän ja Novitan lapaskilpailuun. Jotenkin unohdin koko homman sen koomin. Nähtävästi en ole käynyt Novitan sivuilla kuukausiin ja en myöskään ole selaillut Novitan lehtiä kauppareissulla. Outoa. Tänään kuitenkin tuulet kääntyivät ja tartuin maitokaupassa tammikuussa julkaistuun Novitan Lapaslehteen. Ja siellähän ne olivat, lapaskilpailuun lähetetyt Lillit. Olivat vielä saaneet seuralaisikseen Lasset. Lillit ja Lasset näkyvät myös Novitan lapasideoissa.
Toivoin, että Lilleistä tulisi ketjulapaset, niitä tehtäisiin paljon ja mahdollisimman monella lapsella olisi hauskat leikkikaverit lapasten muodossa mukana. Ainakin Omppumadon blogissa on Lapaslehden ohjeesta innostuttu ja kommenteista päätellen myös muut. Hyvää matkaa Lilleille maailman joka kolkkaan!
Tämä Lilli lähti kilpailuun ja muuttui ohjeeksi Lapaslehteen
Vierailin Mäntyrinteen vanhainkodissa ja ilahduin kädentaitojen ja taiteen läsnäolosta. Moni seinällä oleva teos oli yhteisötaidetta, asukkaiden yhdessä tekemää. Rohkeita ideoita ja taidokkaita toteutuksia, joista riittää iloa vuosiksi eteenpäin.
Mäntyrinteen väki on ollut suorastaan edelläkävijään neulegraffitien osalta, vaikka he eivät ehkä ole itse kutsuneetkaan teosta juuri neulegraffitiksi. Graffiti tai ei, 640 tupsua muodostavat hauskan ja modernin ryijyn.
Tänään on Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Tiesin asian hyvissä ajoin, sillä suosikki-someni Pinterest täyttyi aiheeseen liittyvistä vinkeistä. Lipun värejä toistavia askarteluja, ruokia ym. on kiinnitetty käyttäjien seinille tajuttomat määrät, katso vaikka. Samat ideat sovellettuna Suomen lippuun...ööö, ei ehkä aina hyvä idea. Suomen itsenäisyyspäivään verrattuna Yhdysvaltalainen versio taitaa olla melkoinen karkelo. Voisi olla hassua, jos heittelisimme sinivalkoisia confetteja tai kirjoittaisimme nakkisämpylään "rakastan Suomea". Itsenäisyyspäivän ovikranssi on kyllä toteuttamisen arvoinen idea.
Töllötin näytti eilen illalla Syntynyt 4. heinäkuuta -elokuvan. Sitä katsellessa valmistuivat kolmiväriset raitasukat veljelle. Lanka on Regian World Ball Coloria eli maailman värejä. Regia ei ota kantaa siihen, minkä maan värit langassa on. Huomasin, että ihmisille syntyy väreistä erilaisia mielikuvia: Ranska, Venäjä, Norja, Englanti, Thaimaa. Ja totta, näiden kaikkien maiden lipuissa on väreinä sininen, punainen ja valkoinen.
Viime kesänä tein pörheän partiohuivin ja ajatus jättimäisestä huivista eli partioshaalista jäi kytemään. Nyt se on tehty! Tarjouskorista ostettua pörhölankaa meni kolme täyttä kerää + yhden kerän jämät. Kutosen pyöröpuikoilla isokokoinen huivi valmistuu hujauksessa.
Tositoimiin partioshaali pääsee Piiru 14 -leirillä. Pahoittelut jo etukäteen leirikavereille, jos jotakuta sattuu hävettämään tämä tyylihuipennus.
Tällaista lankaa. En ehkä pukeutuisi tämän väriseen neuleeseen...
Vertailukohtana normi partiohuivi. Ryppyinen ja likainen, kuten partsahuivit aina.
Avustaja havainnollistaa, miten suuren huivin alle piiloudutaan.
Mummu jätti jälkeensä romanttisen valaisimen. Jalka on jykevää alabasteria, varjostin jotain hienoa kangasta. En tiedä kuinka monta vuotta valaisin oli mummulla, vuosikymmeniä kuitenkin. Mummu on valaissut itseään ihan toisissa galakseissa jokseenkin 13 vuotta ja sen ajan valaisin on ollut täysin hunningolla. En tiedä olisiko varjostin päässyt tuohon kuntoon mummun tiukassa huolehdinnassa. Yhtä kaikki, kangas ei näköjään ikuista ole, toisin kuin jalan alabasteri. Juu, pohjassa on tarra, siitä tiedän materiaalin...
Mummu oli vanhan kansan nuukailija, kunnon säästäjä. Saanen siis tuunauksella anteeksi valaisimen kaltoinkohtelun. Ja lisäpisteitä haalin siitä, että tuunaukseen käytetty materiaali on kierrätysmateriaalia eli VHS-nauhaa. Aivan, videonauhaa, joka näyttää olevan ikuisempaa kuin videolaitteet, jotka välttämättä tarvittaisiin nauhojen alkuperäiseen tarkoitukseen.
p.s. Tuo hieno printti nuottien vieressä on synttärilahja työkavereilta. Taiteilija Reetta Isotupa-Siltanen tekee kollaasitöistään printtien lisäksi kortteja, julisteita, muovitaskuja ym. Niitä saa Joutomaasta esim. täältä
Läpikulkumatkalla Tukholmassa muistin uuden Abba-museon ja tein sinne perheen kera hätävisiitin.
Vinkki nro 1. Suunnittelemalla säästät, sillä netistä ennakkoon ostettu lippu on edullisempi.
Museossa pääsee mm. laulamaan hologrammi-Abban kanssa lavalle. Esitys sujuu ehkä paremmin, jos biisi on edes hiukan hallussa. Samaan aikaan kun piti seurata laulun sanoja ja tanssiliikkeitä. Toki hauskaa oli, vaikka homma ei nyt ihan sujunutkaan.
Vinkki nro 2. Tutustu museon tarjontaan etukäteen ja opettele Dancing Queen ja Mamma Mia valmiiksi. Tähän auttaa museon Sing along -sivu.
Museossa on monia aktiviteetteja, jotka alkavat pääsylipun skannauksella. Jälkikäteen museoreissuun voi palata omalta koneelta pääsylipun koodin avulla. Jos olisin tajunnut asian jo museossa kunnolla, olisin tallentanut tekemiseni paremmin. Nyt ei ihan kaikkea tullut mukaan kotiin ihailtavaksi.
Vinkki nro 3. Lukeminen kannattaa aina. Jopa pääsylippujen ja museoinfojen.
Tässä vaiheessa neuleblogin lukija jo varmasti kärsimättömästi odottaa pientä kosketuspintaa käsitöihin. No vuoden 1974 Euroviisuista se löytyy.Agnethan kuuluisa sininen virkattu pipo.
Hauskan Abba-kierroksen jälkeen on aika tyhjentää kukkaro museokauppaan. Äsh! Nyt kirjoitin väärin. Piti kirjoittaa, että käyttää luottokortti tappiin.
Vinkki nro 4. Abbalaisille ei käteinen raha kelpaa. Museossa voi maksaa vain kortilla.
Museokaupasta voi ostaa virkkauspaketin, jolla saa aikaan Euroviisuissa vuonna 1974 Agnethan päässä olleen sinisen pipon. Tai siis samankaltaisen pipon. Ja tämähän sopii museon linjaan, sillä useat näytillä olleet esineet olivat kopioita alkuperäisistä. Oli se hienoa nähdä, millaisen kaltaisella kitaralla on Abbassa rämpytelty. Ja millaisen kaltaisella patiolla on istuskeltu. Jos Abba-museon anti olisi ollut vain näiden kaltais-esineiden varassa, olisi pääsylippu ehdottomasti ollut liian kallis. Toiminnallisuus kuitenkin pelasti koko homman ja museosta poistui jokainen hilpeällä mielellä.
Ja minä vielä erityisen iloisena Agnethan pipo-DIY mukanani :)
Lankakorista löytyi Seitsemää veljestä nostalgiana ja tavallisena mustana. Sinisestä nostalgiasta tein jo aiemmin kyläsukat ja mustahan on ihan klassikkoväri. Mustat matkustivat anopille äitienpäivälahjaksi. Lilat odottavat vielä käyttäjää. Mutta saavat odottaakin, koska on aina hyvä olla yksi mallipari varastossa.
Jämistä sommittelin väripaneelisukat. Malli on sama, kuin karvamatosukissa ja jokerisukissa. Eli ensin joustinneuletta (2oikein, 2 nurin) 6cm. Sileää vartta sopivan pituuden verran. Nilkan kohdalla joustinneuletta (1 oikein, 1 nurin) 6 cm. Kantapää. Loppu sukka sileää neuletta. Kärki yhdellä värillä.
Näiden tekemisestä on jo tovi. Nyt työn alla on TAAS useita projekteja. Kaksi erilaista kolmiohuivia, sukkaa jos jonkinlaista, valaisinkokeilu sekä istuinalusta tulevan kesän retkille. Neulominen ja bloggaaminen näyttävät kulkevan sykleittäin. Nyt on enempi neulontasykli menossa. Kun viimeistelysykli iskee, on mahdollisuuksia bloggaussykliin. Viimeksi ei niin käynyt. Viimeistelysyklistä siirryin suoraan uuteen neulontasykliin ja bloggaukset jäivät tekemättä. Tsorge.
.jpg)
